Järvi-Pohjanmaan Senioreiden naiskerholaiset hyppäsivät autoihinsa ja hurauttivat Lapualle tutustumaan Kosolan talossa kokoontuvaan Ukrainan sotilaisneuleiden tiukkuamispiiriin.
Yhtenä ajatuksena alajärveläisillä oli saada vaihtelua oman kerhonsa joka toinen tiistai tapahtuvaan kokoontumiseen. Retken toinen anti oli tiedon saaminen siitä, minkälaisia neuleita lapualaiset kutovat ja lähettävät Ukrainaan.
– Halusimme tehdä jotakin erilaista. Kuulimme täällä kokoontuvasta neulepiiristä ja päätimme tulla tutustumaan, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Maire Hämeenniemi.
Hämeenniemen mukaan seniorinaisten kerhossa keskustellaan, kahvitellaan, neulotaan ja kuunnellaan myös runonlausuntaa.
– Nyt neuleita on tehty lähinnä omaan perhepiiriin. Keskustelemme asiasta ja luulen, että nyt alamme tekemään neuleita Ukrainan hyväksi.
Hämeenniemi kertoo toimivansa paljon lottien ja pikkulottien kanssa. Halu auttaa kumpuaa sitäkin kautta.
– He ovat kokeneet Ukrainan sodan valtavan vaikeana, koska se tuo heille omat sota-ajan muistot mieleen. Nyt on meidän aikamme auttaa.
Sotalapasista ei eettistä ristiriitaa
Lapualaiset neuleintoiset naiset ovat kokoontuneet yhteen viime keväästä lähtien. Kosolan talon viestintäpäällikkö Heli Karhumäki kertoo, että kyseessä ei ole liiketoiminta, vaan tilat annetaan naisille kokoontumiseen ja neuleiden säilyttämiseen veloituksetta. Karhumäki itse hoitaa yhteyksiä avustuskuljetusten järjestäjiin.
– Ryhmä on hyvin omatoiminen. He tulevat, kutovat ja lähtevät. Meiltä on lähtenyt Ukrainaan jo kaksi kertaa satoja neuleita Harri Seppälän matkassa, Karhumäki kertoo.
Talven tullen lämpimien vaatteiden tarve rintamalla on kasvanut. Ukrainan avustuskanavat ovat erityisesti pyytäneet villaneuleita sotilaille. Tarvetta on etenkin ampumalapasille, joissa peukalo ja etusormi kudotaan erikseen ja sormenpäät on mahdollista saada paljaaksi. Lisäksi tarvetta on kypäränalusmyssyille, villasukille ja vartalonlämmittimille.
Kosolan talolla yhtenä puheenaiheena oli neulojien ajatukset siitä, että omaa neuletyötä käyttää sotilas avuksi toisen ihmisen tappamiseen. Karhumäki kertoo kysyneensä rouvilta, miltä asia heistä tuntuu.
– Heistä eräs sanoi, että ensimmäinen tuntui pahalta. Ajatus kuitenkin muuttui, koska ukrainalaiset ovat oikealla asialla ja heillä on oikeus puolustaa maataan. He joko palelevat tai eivät palele. Asiassa ei ole eettistä ristiriitaa ja haluamme tukea näin heitä puolustamaan omaa isänmaatansa hyökkääjää vastaan, Karhumäki kuvailee vastausta.
Alajärveltä tulleet tikkuajat saivat mukaansa yksityiskohtaisia ohjeita neuleiden tekoon. Neuvoina oli myös maanläheisten värien valinta, etteivät myssyt ja muut tamineet vaan hehku esimerkiksi huomioväreissä. Sotilaiden sukkien kooksi suositeltiin suurta ja pitkää vartta sääriä lämmittämään.
Jokaiseen Lapualta lähtevään neuleeseen kiinnitetään paperilappu, jossa on ukrainan kieliset terveiset: ”Voimia ja lämpöä teille, Ukrainan sotilaat. Olette ajatuksissamme ja rukouksissamme. Terveisin ystävät Suomesta, Lapualta.”
Lapualaiset neulojat ovat saaneet lankoja lahjoituksina, mutta ostanet niitä myös itse. Neulojista vanhin on 85-vuotias Liisa Viljanen, joka sanoo neuloneensa aina. Hän kertoo muiston lapsuusvuosilta.
– Pienenä kakarana istuin sängyllä tyynyn päällä ja äitee kehräs. Kuroin ja äkkiä huusin äireelle, että voi äitee, äitee, onko tämä nyt sitä väärää. Menin näyttämään ja olin oppinut kutomaan nurjan.
Lohtua ja lämpöä sairaalaan
Kahvittelun ja puheensorinan lomassa ryhmä tutustui myös Kosolan vanhaan taloon.
Talon yhdestä salista löytyi varsinainen aarrearkku. Siellä oli nimittäin valmiina aikamoinen määrä neuleita, joiden osoite rintaman sijaan on ukrainalainen sairaala. Arkussa on karskien ampumalapasten ja sotilaskypärämyssyjen vastakohtana peittoja, hempeitä nuttuja ja neulottuja leluja. Myös lapset, naiset ja vanhukset tarvitsevat auttajiltaan lohtua ja lämpöä.
– Apupupuja lähtee lohtuleluksi lapsille sairaaloihin. Olen koonnut neulotuista paloista peittoja ja kutonut miehille sukkia ja myssyjä, kuvailee lapualaisista Seija Aksila.
Arja Kuhmonen Lapualta näyttää hellyttävän näköisiä pupuja. Hän kertoo neuloneensa myös vauvanpeittoja. Hän on perehtynyt erityisesti myös liipaisinlapasiin. Hänen tekemiään lapasia lähti sotilaille keväällä 12 paria ja nyt myöhemmin vielä kuusi paria. Kuhmonen sanoo, että kun mallin kerran oppii, on lapasten kutominen nopeaa.
– Ensin niistä tuli tuskainen tunne, että miksi tehdään sormi erikseen. Ajatus piti kääntää päässä toisin päin – siksi, että ei tarvitse ottaa lapasta pois kädestä, vaan saa pitää kädet lämpimänä. En voi sotaa lopettaa, mutta voin auttaa jollakin tavoin, Kuhmonen sanoo.
Tikutaan ja kurotaan
Alajärveläiset Ritva Leppäaho ja Eeva Kangas kertovat molemmat, että käsityö on käsissä aina, kun kotona vähänkään istahtaa.
– Kudon televisiota katsellessa, mutta silloin ohje ei voi olla monimutkainen. Kudon myös, kun kuuntelen musiikkia tai äänikirjaa, Leppäaho sanoo.
Hän on lukenut lapsesta saakka runoja ja hänen lausuntaansa kuultiin myös päivän neulonnan lomassa. Ukrainalaisesta äidistä kertova runo herkisti kaikki kuulijat.
Aiheen äärellä murteet törmäsivät hauskasti. Kun toimittaja kyseli kujelman perään, katsoivat rouvat ihmeissään. Kangas totesikin heti, että hän ei tikkua.
– Mä kuron pohojalaisittain.
– Teen miesten sukkia navettakäyttöön. Suku on iso ja viemisenä sukat ovat aina tervetulleita, Kangas jatkaa.
Hän aikoo osallistua talkoisiin, joilla sotarintamalle saadaan lämmikkeitä. Ajatus omista käsitöistä rintamalla saa rouvan kuitenkin vakaviin mietteisiin.
– On liikuttavaa ja mietteliästä ajatella, että näitä ruvetaan kutomaan. Se on kuitenkin siunauksen asia. Me siunaamme ukrainalaisia sotilaita avun myötä, Kangas alleviivaa.