Jeesus sanoo ensi pyhän evankeliumitekstin lopussa vierellään oleville opetuslapsilleen: ”Nouskaa, älkää pelätkö”.
Jeesus olin muutaman opetuslapsensa kanssa noussut vuorelle hiljentymään ja rauhoittumaan. Mutta siellä heidän ollessaan Jeesuksen ulkomuoto muuttui, kasvot loistivat kuin aurinko ja vaatteet hohtivat kirkkaina.
Opetuslapset saivat nähdä Jeesuksen jumalallisen suuruuden ensimmäistä kertaa. Samalla pilvi verhosi heidät ja Jumalan ääni todisti Jeesuksesta kertoen tämän todella olevan Jumalan poika.
Tästä säikähtäneenä opetuslapset heittäytyivät maahan ja peittivät kasvonsa. Jeesus kuitenkin rohkaisi heitä ja sanoi:
”Nouskaa, älkää pelätkö.” Tuo Jeesuksen kehotus rohkaisi näitä opetuslapsia ja he uskalsivat nostaa katseensa Jeesukseen, mutta tuo lausahdus ei ole osoitettu vain heille, vaan myös meille.
Nouskaa, älkää pelätkö! Kristuksessa myöskään meidän ei tarvitse olla peloissamme. Meidän ei tarvitse pelätä Jumalan oikeamielistä tuomiota, sillä Kristus kärsi sen puolestamme. Saamme olla ja saamme elää ilman pelkoa, olemmehan vapaita Kristuksessa.
Noiden Jeesukselle rakkaiden opetuslasten tapaan saamme mekin nostaa katseemme Kristukseen – vapahtajaamme. ”Nouskaa, älkää pelätkö”.