Oppilaiden lisäksi tykkään kasvattaa myös kasveja.
Olen jo parikymmentä vuotta harjoittanut kotikasvatusta. Joka kesä on yhtä suurta yllätystä, mitä puutarhastani putkahtaa.
Tänä kesänä naureskelen partaani, sillä jos kurkut loppuvat kaupasta, meikäläinen vain tyytyväisenä marssii kasvihuoneeseen ja pyöräyttää muhkean vihreän aarteen mukaansa.
On varaa valita, mussutanko kuoretonta vaiko kuorellista lajiketta.
On melkoinen ihme, että saan jotain kasvatettua, sillä tilaa naapurilta ostamassani kasvihuoneessa ei ole kosolti. Naapuri halusi rakentaa itselleen isomman kasvipaviljongin, joten siirsimme vanhan raadon meille peräkärryllä keikutellen.
Siitä lähtien olen väliin menestyksellä, usein myös menestyksettä, kasvattanut tomaatteja, paprikoita ja chilejä. Nytkin on neljää eri chiliä purkissa eikä aavistustakaan, millaisia scovilleja niistä irtoaa.
Ei kyllä kannattaisi liikaa kehuskella multasormellaan ja todennäköisesti tässä fleksatessani seuraavan vuoden sato onkin tuhoon tuomittu.
Minulla ei ole mitään konstia, miten jonkin kasvin saisi uudelleen kasvamaan yhtä upeaksi.
Tänä vuonna retiiseistä tuli ensimmäistä kertaa pesäpallon kokoisia ja ne jopa maistuivat hyviltä. Viime vuonna tilli kasvoi kuin kaislikko mutta tänä kesänä se ei itänyt lainkaan. Ananaskirsikka teki kovasti hedelmiä, mutta nyt ne putoilevat raakana maahan.
Lohdutukseksi vadelmapuskat ovat yhtä vaaleanpunaista marjamerta.
Ohjeeni onkin, että puutarhanhoitoa ei saa ottaa turhan vakavasti, muuten siitä katoaa viehätys.
Parasta on vain tuijotella kasvun ihmeitä siellä, missä sinä kesänä tapahtuu.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan puutarhurointia. Juuri nyt on hyvä alkaa haaveilla ensi vuoden onnistumisista.
Alkuun puutarhaharrastuksessa voi päästä lukemalla Mari Mörön humoristisia puutarhakirjoja.