Tällä viikolla avataan joulukalenterin ensimmäinen luukku ja viikon päästä vietetään vuoden kestäneiden Suomi 100 -juhlien huipennusta, itsenäisyyspäivää. Kotisohvilta seurataan Linnan juhlia, joissa kysellään vierailta mitä itsenäisyys heille merkitsee.
Tietyt asiat toistuvat vastauksissa. Mutta mitä itsenäisyys tänä päivänä oikeastaan merkitsee Suomelle, Alajärvelle tai meille yksilöinä? Mitä tarkoittaa olla suomalainen?
Vastaukset sivuavat usein aineetonta kulttuuriperintöä. Sillä viitataan jaettuihin tapoihin ja ilmiöihin, jotka ovat läsnä arjessamme. Joulun vietto perinneruokineen on aineetonta kulttuuriperintöä, samoin Maamme-laulu, kynttilät ikkunalaudoilla ja seppeleiden lasku sankarihaudoille.
Museot tallettavat esineiden lisäksi tätä aineetonta perintöä jälkipolville. Globaalissa maailmassa tavat sekoittuvat ja perinteet muuttuvat yhä nopeammin.
Ollessani lukiolaisena Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana, joulun aika sai ikävöimään kotimaata, vaikka joulun vietto melko samanlaista kaikkialla onkin.
Pieniä eroja toki löytyi. Kalkkunan lisukkeena oli vaahtokarkeilla maustettua bataattilaatikkoa ja joulukuusen latvassa saksanpaimenkoiranukke enkelipuvussa. Isäntäperheeni oli innokas kuulemaan suomalaisista tavoista ja ruuista. Pääsiäisenä söimme mämmiä ja huusimme pitkiä pellavia. Nisusta he olivat kuulleet paikallisten suomalaissiirtolaisten jälkeläisiltä. Tekemäni nisu oli kuitenkin amerikkalaiseen makuun liian vaatimatonta ja perhe söi nisunsa kerroksella voita, sokeria ja kermavaahtoa.
Elina Alkio