Elämme outoa aikaa. Ei kauaa, kun lehdessä oli otsikko: ”Kaksi seuraavaa viikkoa näyttävät, perutaanko joulu". Elimme silloin pandemia-aikaa, mutta joulua ei peruttu, eikä peruta. Tuhansia vuosia vanha jouluprofetia Jesajan kirjasta kiteyttää tämänkin ajan todellisuuden: "Kansa, joka pimeydessä vaeltaa".
Miten karulla, mutta osuvalla tavalla nämä vanhat sanat kuvaavat monen suomalaisen elämää tänäänkin. Pimeää ja synkkää on muuallakin kuin ulkona: Joku kokee olevansa yksinäisyyden pimeydessä. Toinen tuntee ahdistavaa synkkyyttä tulevaisuutensa suhteen. Kolmatta rasittaa taloudellinen ahdinko. Neljännen silmiä pimentää sairauden kivut. Viides kokee kuin lyyhistyvänsä synti taakkojensa alle. Kaikki tämä luo pelkoa ympärilleen.
Kahvipöytä keskusteluissa voivotellaan ja puhelimessa päivitellään maailmamenoa. Kuitenkin Jesajan profetia lupaa, että "kansa joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa loistaa kirkkaus:" Tämä on yhteydessä jouluevankeliumiin, jossa kaikuu enkelin sanat meille "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra."
Paimenten pelko oli näkyvää, mutta toivo alkoi nostamaan päätään paimenissa.
Neitsyt tuli raskaaksi ja "Jeesus Kristus on elämällään, kuolemallaan ja ylösnousemisellaan kukistanut synnin, kuoleman ja paholaisen vallan”. Ne eivät voi omia meitä. Taivas on auki siellä missä Betlehemin lapsi on.
Jeesus on meidän Vapahtaja. Oletpa tehnyt mitä tahansa, sotkeutunut synnin solmuihin, vajonnut kauhun kuiluihin, niin enkelin sanat kuuluvat sinulle: "Älä pelkää".