Parhaillaan eletään kesäseurojen ja uskonnollisten juhlien sesonkiaikaa. Vastikään vietettiin suviseuroja Pudasjärvellä ja evankeliumijuhlia Oulaisissa, viime viikonloppuna körttikansa kokoontui Vaasaan herättäjäjuhlille. Näiden isompien tapahtumien lisäksi kesän aikana järjestetään joukko pienempiä eri herätysliikkeiden tai katsomussuuntien kesäjuhlia.
Tarjolla on jokaiselle jotain, mahdollisuus viettää uskonnollisista tilaisuutta omien parissa. Juhlilla voi tavata sukulaisia ja laulaa tai veisata oman liikkeen tuttuja lauluja. Meistä monelle kesäseurat ovat tärkeä ja rakas perinne, niin minullekin. Kuitenkin kesäseurat kertovat myös hajallaan olevasta kirkosta. Kesäseurat luovat vahvaa me-henkeä, mutta vain niiden kesken, jotka kuuluvat porukkaan.
Viime sunnuntaina kirkoissa, seuroissa ja kesäjuhlilla vietettiin Jumalanpalvelusta teemalla Rakkauden laki. Miten aihe rakkaudesta sopii seurakesään?
Yleensä osuus Jumalan rakkaudesta on hallussa, mutta rakkauden lain toinen puoli koskee lähimmäistä. Ulottuuko seuroissa saarnattu lähimmäisen rakkaus myös oman hengellisen kuplan ulkopuolelle?
Polarisoituvan ja kärjistyvän kirkollisen keskustelun aikana on tärkeää pyrkiä rikkomaan ihmisten luomia raja-aitoja. Rakkaudenlaki kehottaa meitä rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Siksi olisi tärkeä oppia ajattelemaan vähemmän sitä, miten muut kohtelevat meitä, ja enemmän sitä, miten itse toimimme.