Aurinko alkaa taas lämmittää, kevät lähenee ja kesä on toiveita täynnä,
mutta lapset ja nuoret voivat pahoin.
Räjähdysmäisesti kasvanut nuorten pahoinvointi näkyy niin koulussa kuin vapaa-ajalla.
Pahentavatko vanhemmat ja harrastavien nuorten valmentajat kunnianhimossaan pahoinvointia?
Pitääkö olla huolissaan, kun ikäryhmissä ei riitää nuoria ja lapsia täyttämään joukkueita edes täällä pesäpallon kulta-alueella?
Kaikki tietävät, että liikunta ja yhdessäolo lisäävät hyvinvointia, mutta siitä huolimatta nuoria ja lapsia putoaa pois joukkueista ja harrastusten parista. Onko nuorison joukkueurheilussa enää tilaa keskinkertaisuuksille, vai ovatko kilpailuvietti ja voittaminen nousseet aikuisten päähän niin, että sen eteen voidaan uhrata muutama nuori ja lapsi?
Teini-iän myrskyissä ystävyyssuhteita koetellaan, koulu vaatii omansa.
Jos oma urheilullinen kehitys ei mene tasatahtia toisten kanssa, onko parempi luovuttaa itse kuin tulla ulkoistetuksi joukkueesta, jossa on mahdollisesti vuosia saanut tuntea yhteenkuuluvuutta ja joka vielä aikuisenakin ilahduttaa muistoissa?
Vanhempien vastuulla on tuottaa lapsillensa myös pettymyksiä elämän varrella, mutta onko oikein joutua pettymään liikunnan parissa?
Tuleva kesä vetää meitä taas kisoihin ja kenttien laidoille.
Muistakaamme käyttäytyä hyvin, iloita hyvistä suorituksista ja iloisista ilmeistä ilman, että lisäämme lasten ja nuorten pahoinvointia.