Perheleirillä aikoinaan pohdittiin, että sana arki on vähän tylsältä kuulostava sana. Mutta everyday life kuulostaakin jo paljon mielenkiintoisemmalta. Everyday life eli jokapäiväinen elämä.
Ajattelen, että päivät ovat kuin helmiä elämän langassa. Erivärisiä helmiä, valkoisia ja mustiakin.
Joku haaveilee ihan tavallisista helmistä, tavallisista päivistä, tavallisesta arjesta. Elämä on saattanut lähteä väärille raiteille jo kauan sitten. Kaulassa roikkuu isoja, näyttäviä, kullattuja helmiä, jotka painavat hartioita kyyryyn. Mutta elämä tuntuu tyhjältä. Herää kysymys, missä on elämän sisältö? Raamattu sanoo: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Jer. 29:11.
Jotakuta toista tavallinen arki kyllästyttää. Hän toivoo irtiottoa ja jännitystä. Värikkäämpiä helmiä. Ehkä hän lähtee pois vanhasta elämästä. Joskus se on hyvä ratkaisu, joskus ei.
Tuhlaajapoika teki niin (Luuk.15). Hän lähti pois mutta palasi takaisin kotiin, kun elämä näytti karut kasvonsa. Isä otti hänet avosylin vastaan. Kaukana ollessaan poika vasta huomasi, että isän luona elämä olikin hyvää ja turvallista.
Tavallisiin päiviin kätkeytyy siunaus, kun ne saa kulkea Taivaan isän lähellä. Hän johdattaa askeleitamme. Tänään meille on annettu tämä päivä. Eilinen on mennyt ja huomisesta emme tiedä.
Pekka Simojoki toteaa laulussaan Pyhiinvaeltaja näin: Eilinen jääköön taa, huominen tulla saa. Mutta elämä jatkuu, tässä ja nyt, tässä on taivas ja maa. Joka päivä, joka hetki, käydä saamme voimassa Jumalan. Joka päivä, joka hetki, laulu soi pyhiinvaeltajan.
Tänään voimme rukoilla: Taivaan isä, tee päivästäni merkityksellinen. Tapahtukoon sinun tahtosi elämässäni. Aamen.
Virpi Rinne