Viime vuosi oli ennätyksellinen alajärveläiselle Päivi Vainionpäälle.
Innokas kirjallisuuden ystävä kuunteli 236 kirjaa – ja siis todellakin kuunteli, ei lukenut.
Yleensä hänelle on kertynyt kuunneltuja teoksia vuodessa 100–150. Ennätys meni siis rikki reippaasti.
Äänikirjoissa Vainionpäätä viehättää muun muassa niiden käytännöllisyys: kirjoja voi kuunnella missä ja milloin vain.
Ja niin Vainionpää tekeekin.
– Autossa, lenkillä, tiskatessa, siivotessa, käsitöitä tehdessä, hän listaa.
Kesällä nurmikon leikkuu lykättävällä mallilla tarjoaa oivan hetken kuunteluun. Samoin 10 kilometrin lenkki Nelli-koiran kanssa sujuu sutjakkaasti, kun kuulokkeissa pyörii kiinnostava teos.
Illalla unta odotellessa tasaisena korviin soljuva tekstivirta rauhoittaa mukavasti.
Kirjat kuuluvat elämään
Vainionpää on ollut ahkera lukija pikkutytöstä asti.
Hän oppi lukemaan vasta 3.-luokkalaisena. Siitä asti kirjat ovat kuuluneet hänen elämäänsä tiiviisti.
– Oli aikoja, että minulla oli yksi keskeneräinen kirja keittiössä, toinen olohuoneessa ja kolmas makuuhuoneessa.
Kun Vainionpään kaksi lasta olivat pieniä, hän kuunteli äänikirjoja kasetteina, joita lainasi kirjastosta. Sen jälkeen äänikirjat muuttuivat cd-muotoon, lopulta kännykästä sovelluksen kautta kuunneltaviksi.
Hänellä on käytössään äänikirjasovellus, joka tarjoaa kuunneltavaa sata tuntia kuukaudessa.
– Joskus joudun ostamaan vielä lisätunteja, jos on hyvä kirja jäämässä kesken.
Äänikirjoja kuunnellessaan Vainionpää ei uppoudu täysin omaan kuplaansa, vaan hän käyttää kuuloketta vain toisessa korvassa.
Perinteisiä painettuja kirjoja Vainionpää ei enää juurikaan lue.
Romantiikkaa ja holokaustia
Mitä äänikirjojen suurkuluttaja sitten kuulokkeissaan pyörittää?
Osa viime vuoden 236 kirjasta oli sellaisia, että niitä kuunteli myös puoliso Atte Vainionpää. Tällaisia olivat esimerkiksi Mikko Kuustosen, Sami Jauhojärven ja Therese Johaugin elämäkerrat.
– Autoreissuilla usein yhdessä kuunnellaan.
Vainionpään omia suosikkeja ovat muun muassa Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta -sarja sekä kartanoromantiikkaa sisältävät kirjat, kuten Pirkko Koskenkylän Ruukintyttö ja rakkaus.
– Ne ovat vaivattomia kuunneltavia.
Vaativampia kuunneltavia ovat puolestaan holokausti-kirjat, joista Vainionpäähän vetoavat erityisesti erilaiset selviytymistarinat.
– Ne pistävät miettimään. Niitä ei voi kuunnella niin, että tarina toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Holokausti-kirjoista Vainionpää on viimeksi lukenut Sarah Freethyn Dachaun posliinintekijän.
Myös tieteiskirjat ovat mieleisiä.
Vainionpää kertoo lukeneensa kaikki Risto Isomäeltä ilmestyneet kirjat. Niissä, kuten Satu Rämön dekkareissa, "juoni nappaa kiinni".
Ei aina täysosumia
Jos kuuntelee vuodessa yli 200 kirjaa, joukkoon osuu väkisinkin sellaisia, jotka eivät ole kuuntelijan mieleen.
Nytkin Vainionpäällä on aloitettuna useita kirjoja, jotka tuntuivat alussa hyviltä, mutta eivät välttämättä tule luetuiksi loppuun.
Kaikki aloitetut teokset eivät myöskään tee lähtemätöntä vaikutusta.
– Osa on sellaisia, että on kuin kuuntelisi yhdentekevää musiikkia. Niistä ei välttämättä enää seuraavana päivänä osaa referoida juonta.
Kirjoja ahmiva nainen myöntää, että jatkuva kuunteleminen voi aiheuttaa jonkinlaisen kirjojen inflaation: kuunteluja tulee aloitettua ilman sen suurempaa perehtymistä, koska valtava valikoima on niin helposti saatavilla.
– Paljon tulee myös kuunneltua samantyyppisiä kirjoja. Kirjastosta saattaisi ottaa uutuushyllystä jonkin ihan erilaisen itselle tuntemattomalta tekijältä.
Äänikirjan lukija on tärkeä osa elämystä.
Vainionpään mieleen ovat selkeät ja tekstiin eläytyvät lukijat.
– Sekin on kiva, jos kirjoittaja lukee oman teoksensa, kuten Mikko Kuustonen elämäkertansa.
Muista hyvistä lukijoista Vainionpää mainitsee esimerkkeinä Anniina Piiparisen ja Jukka Pitkäsen.
Harras toive toteutuu
Mitäpä toivoo intohimoinen äänikirjojen ystävä vuodelta 2025?
Vainionpää kertoo jo kauan odottaneensa vuonna 1975 julkaistun Shogun-romaanin äänikirjaversiota, ja nyt toive on toteutunut.
– Olen lukenut sen kirjana pari, kolme kertaa jo vuosia sitten.
Shogun on yli tuhatsivuinen järkäle. Äänikirjana se on pätkitty moneen osaan; ensimmäisen osan kesto on 23 tuntia. Tähän urakkaan Vainionpää aikoo pian tarttua.
Puolisonsa kanssa hän suunnittelee kuuntelevansa Annie Jacobsenin tietokirjan Ydinsota.
Lyhyempiä ja kevyempiä kuuntelu-urakoita on luvassa norjalaisen Aud Midtsundin Johanna-sarjan parissa: teokset ovat lyhyitä, 5–6 tunnin mittaisia.
Nämä äänikirjat ovat jääneet Päivin mieleen:
Charlotte McConaghy: Viimeinen Muuttolintu
Antti Helin, Kati Häkkinen: Tuhansien hymyjen hotelli
Kerri Majer: Pariisin kirjakauppias
Johanna Marttila: Helkalan kartano-sarja
Toshikazu Kavaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy
Seppo Salminen, Leena Hirvonen: Kirurgina Ruandassa
Maire Lankinen: Nazzareno Sifo: Maire-Hänen Majesteettinsa
palveluksessa
Patrick Taylor: Irlantilainen maalaislääkäri
Liisa Saarijärvi: Sairaan hyvä hoitaja
Ingeborg Arvola: Jäämeren laulu