Juhannus odottaa jo kulman takana ja mukava lämpöaaltokin on saapunut Pohjolaan. Helleaalto ei ole valitettavasti tarttunut Ankkureiden peliesityksiin, eikä mennyt viikko tuonut lisäpisteitä plakkariin. Ottelut päättyivät: AA–KiPa 0–1 (2–2, 5–7) AA–Manse 0–2 (1–3, 3–6)
Kiteetä vastaan voitosta taisteltiin tosissaan ja toista jaksoa johdettiin jo 5-0. Epätasaisuus leimaa otteita ja pelin taso vaihtelee liikaa pelien ja jaksojen sisällä. Kitee-pelissä sisäpeli sakkasi toisen jakson aloittavan jälkeen täysin ja Kiteen Pallo hivuttautui vähitellen rinnalle ja ohi. Mansea vastaan vieraat olivat koko ajan niskanpäällä, eikä voittajasta ollut epäselvyyttä missään kohtaa.
Pelillisiä syitä heikolle menestykselle on monia, mutta lopulta paljon ratkeaa pään sisällä. Ihmisen mieli on merkillinen tapaus ja sama joukkue, joka viime syksynä osoitti poikkeuksellista henkistä vahvuutta, näyttää kentällä aralta ja heikolta.
Kun tappioita tulee, itseluottamus laskee ja virheiden määrä lisääntyy. Henkilökohtaiset virheet etenkin sisäpelissä ovat lisääntyneet ja vaikeuttaneet entisestään pelin pyörittämistä.
Ilmiö on luonnollinen ja varsin yleinen, mutta se on nyt katkaistava.
Tässä tekstissä voisin valitella epäonnesta tai jossitella tiukkojen tilanteiden kääntymisestä meitä vastaan. Se on kuitenkin aivan turhaa. Faktaa on se, että kauden 12 ensimmäistä peliä ovat tuoneet 5 pistettä ja yhden voiton. Tappioita on peräkkäin 10 ja sijoitus sarjassa viimeinen tasapisteissä Jymyjussien kanssa. Tilastoja, joita ei voi, eikä pidä kaunistella.
En silti jaksa enkä halua synkistellä. Olen sitä pesäpallon takia tehnyt elämässäni tarpeeksi.
Tavoitteenamme oli päästä 10 joukkoon, jonne matkaa on tällä hetkellä 6 pistettä. Kaksi voittoa. Alkukauden tahtiin nähden paljon, mutta ei vaadi vielä ihmetekoja. Paljon pitää parantaa, paljon pitää oppia. Paljon on jo pelattu, mutta enemmän on vielä pelaamatta.
Vietetään juhannus alta pois ja käännetään katseet eteenpäin. Toivon, että hankalasta alusta huolimatta touhumme jaksaa pesiskansaa kiinnostaa ja saamme tarvitsemaamme tukea koko kesän, vaikka kitaran sointi melko mollivoittoista olisikin.
Hyvää juhannusta kaikille!