Vuonna 1991 Vimpelin Lakeaharjulla järjestettiin suunnistuksen suurtapahtuma Kraateri-Jukola.
Julkaisimme tapahtumasta valokuvan viime viikon Vain ysärijutut -palstallamme.
Kuva kirvoitti muistoja: Facebook-sivullamme joku kertoi talkoilleensa tulospalvelussa, toinen liikennejärjestelyissä, kolmas voileipiä tekemässä. Jonkun vastuulla olivat maalipöytäkirjat, toisen kutsuvieraat, joku valokuvasi hienon öisen hetken, kun Jukolan joukkueet ampaisivat Lakiksen rinnettä ylöspäin.
Kyseessä oli seurayhtymän valtava voimanponnistus, joka ei olisi onnistunut ilman kökkäväen panosta.
Viime viikonloppuna Kauhavalla juostiin Lakia Jukola lentokentän toimiessa kilpailukeskuksena.
Kilpailijoita Mäenpään metsissä rynni reilut 17 000 ja joukkueita 3 070. Lentokentälle noussut telttakylä ei sekään ollut vähäinen: telttoja oli noin 2 000, lisäksi muutama sata asuntovaunua ja -autoa.
Entäpä kökkäväki sitten?
Meitä oli 1 700; hoidimme kukin osaltamme omaa tehtäväämme nauttien suuren urheilujuhlan tunnelmasta.
Itse olin järjestyksenvalvojana lauantaina muun muassa Venlojen lähdössä ja maalissa.
Illalla seisoin Jukolan juhlan päälavan vieressä vain parin metrin päässä voittoisasta Stora Tunan Venla-joukkueesta.
Ruotsalaiset tähtisuunnistajat näyttivät viihtyvän omissa oloissaan toisin kuin muut kärkijoukkueiden urheilijat, jotka halailivat toisiaan, juttelivat vilkkaasti ja jakoivat keskenään ison metrilakupussin sisältöä.
Työvuoroni jälkeen lähdin tyytyväisenä kotiin nukkumaan.
Kävellessäni parkkipaikkaa kohti kisakeskuksen telttasaunan piipusta nousi jatkuva savu ja metsäkirkon penkit täyttyivät jumalanpalvelukseen osallistuvista.
Oli alkamassa Jukolan taikayö.