Alajärveläisen Peltokankaan perheen tuorein jäsen tuli maailmaan vauhdilla.
Vauva alkoi ilmoitella aikeistaan tosissaan iltapäivällä, kun perheen äiti Sointu, 33, oli ulkoilemassa lastensa kanssa.
Elettiin maaliskuun kuudetta päivää, maanantaita, ja laskettu aika olisi perjantaina.
– Pieniä supistuksia oli tullut harvakseltaan pitkin päivää. Ajattelin, että ne olivat stressisupistuksia enkä ottanut niitä tosissani, perheenäiti muistelee.
Puoliso Antti oli lähtenyt aamulla reissutöihin Tampereelle ja oli kysellyt, pitäisikö hänen kuitenkin jäädä kotiin.
– Koska mistään ei ollut sen kummemmin viitteitä, päätimme, että hän lähtee töihin.
Tultuaan sisälle ruuanlaittoon Sointu Peltokankaan tuntemukset olivat jo sen verran voimakkaat, että hän laittoi Säde- ja Lumikki-siskoilleen viestiä ja kysyi, pitäisikö hänen ilmoittaa puolisolleen tilanteesta.
– En edelleenkään osannut ottaa asiaa sen vakavammin, sillä edelliset synnytykseni ovat olleet pitkiä.
Siskojensa kehotuksesta Peltokangas soitti miehelleen.
Kello oli 17.30. Uunissa kypsyi perheen iltaruoka, lohi ja lohkoperunat.
– Lapsivedet menivät puhelun aikana.
Supistukset voimistuivat niin kivuliaiksi, että Peltokangas ei saanut otettua ruokaa pois uunista.
Hän asettui lattialle makuulle ja yritti rauhoittaa supistuksia hengittelemällä.
Se ei auttanut, vaan supistukset voimistuivat niin, että Peltokangas ei päässyt lattialta enää ylös.
– Siinä vaiheessa laitoin siskoille viestiä. Lumikki tuli ensin, pian Sädekin.
Peltokankaan molemmat siskot asuvat lähistöllä, joten hätätilanteessa apu oli onneksi lähellä.
Nopeat käänteet
Kun Lumikki-sisko tuli hätiin, hän soitti hätäkeskukseen.
Ambulanssi saapui muutamassa minuutissa. Sen jälkeen asiat etenivät vauhdilla.
– Ensihoitajat laittoivat paarit leivinuunin eteen ja minut nostettiin niille. En ehtinyt olla paareilla varmaan minuuttiakaan, kun tuli tunne, että nyt se lapsi tulee.
Ja niin tapahtuikin: ensin näkyviin tuli vauvan pää, seuraavalla supistuksella loputkin.
Peltokankaan seitsemäs lapsi putkahti maailmaan ja päästi heti asiaankuuluvan parkaisun. Kello oli 18.10.
– Vasta siinä paareilla maatessa minulle tuli ensimmäistä kertaa mieleen, että lapsihan voi syntyä täällä kotona.
Peltokankaiden koti on vanha hirsitalo Höykkylässä.
Sen avarassa tuvassa, puusohvan edessä, kuoli vuonna 2006 Antin Sulo- vaari. Nyt lähes samassa kohdassa, ison leivinuunin edessä, syntyi hänen lapsenlapsenlapsensa.
– Jotenkin siinä lattialla maatessa minulle tuli lohdullinen olo. Että näin se elämä vain menee.
Ensihoitajien ensikerta
Vauvan turvallisesti maailmaan auttaneita ensihoitajia Sointu Peltokangas kiittää rauhallisiksi ja ammattitaitoisiksi.
– Hirveän hyvin he osasivat homman. Ei olisi hoksannut, että molemmille kyseessä oli ensimmäinen kerta.
Poikavauva nostettiin heti äitinsä rinnalle, sitten lähdettiin Seinäjoelle sairaalaan.
Siellä äiti leikkasi lapsensa napanuoran. Jonkin ajan kuluttua paikalle ehti Tampereelta Antti-isä.
Dramaattinen käänne
Pari viikkoa äidin ja vauvan kotiutumisen jälkeen perheeseen iski raju influenssa, sitä ennen mahatauti.
Koko perhe, aikuiset mukaan luettuna, sairastui.
Eräänä yönä vauvalle nousi 39 asteen kuume.
– Soitin sairaalaan ja sieltä sanottiin, että pitää tilata ambulanssi ja lähteä heti sairaalaan, koska kyseessä on niin pieni vauva.
Pienen pojan virtsasta löytyi bakteeri ja hänen munuaisensa ultrattiin. Munuaisissa ei ollut mitään vikaa ja vauva oli muutenkin koko ajan virkeä ja hyväkuntoinen.
Vauva sai viikon ajan antibioottia suonensisäisesti ja suun kautta vielä kolme päivää.
– Nyt on toiveena, ettei tällaista rallia tulisi uudestaan, Sointu Peltokangas sanoo.
Hän ja vauva kotiutuivat onnellisesti pari viikkoa sitten.
Isompien lasten vilinää vauva sylissään seuraava perheenäiti on viime aikoina miettinyt useammankin kerran sitä, kuinka hyvällä tolalla terveydenhoito Suomessa sittenkin on.
– Alan ammattilaiset tekevät työtään suurella sydämellä. Meidänkin tapauksessa kaikki meni niin hyvin, että minulle ei jäänyt minkäänlaista traumaa.