Kaikenlaisia asioita sattuu ihmiselämän aikana. Tuli eräs juttu mieleeni, kun autopörssilehteä luin. Toinen toistaan hienompia autoja! Ja, se mikä noissa autoissa oli mielenkiintoista, oli se, kun ei yhtään huonoa autoa ollut myynnissä. Kaikki huippuhyviä ja lähes virheettömiä!
Kaikki vain kehuivat autojansa ja kyllä siinä sitten useasti auton ostaessaan huomaa tulleensa retkuun lyövyksi. Ja näinhän kävi kyllä minullekin, vaikka satoja autoja olen ostanut. Näin pörssissä Volkkarin Caddyn. Soitin myyjälle ja kyllähän hän osasi kovasti autoa kehua: lähes virheetön, juuri katsastettu, kaksin renkain ja jopa läpimaalattu. Hintakin oli vain tuhat euroa! Siinä sitten kauppa puhelimessa sovittiin. Sanoi tilinumeron, johon voisin maksaa. Sovittiin että tuo samaan hintaan vielä autonkin minulle ja minä annoin osoitteeni.
Sitten eräänä aamuna tämä huippuauto oli pihaani ilmestynyt. Oli siihen yöllä tuotu. Innoissani menin katsomaan ja mikä pettymys se olikaan. Tokihan se oli läpimaalattu, mutta kaikki ruosteruuvit ja lommut oli jätetty siihen, oli telalla joku lateksi vain päälle vetäisty. Eikä se auton sisäpuolikaan kovin hääppöinen ollut, viltillä vain oli risat penkit suojattu. Mutta ei siinä vielä mitään.
Starttasin auton käyntiin, siis nimenomaan starttasin, mutta ei se vaan lähtenyt käymään. Hain pilottia ja ruiskutin imuaukkoon. Sitten uusi starttaus ja niinhän se hurahti käymään. Voi pojat sen savun määrää, mitä putkesta tuli.Koko piha oli savun peitossa. Savun hälvetessä lähdin sitten pienen lenkin heittämään.
Voi sitä kolinaa ja räminää. Ohjaus veteli minne sattuu. Ajoin pihaan takaisin ja katsoin, mikä sitä ohjausta noin vetelee. Kaikki renkaat oli vähän eri paria: kolme rengasta oli 13-tuumaista ja yksi 14-tuumainen. Takavanteiden jako oli väärä, joten ne oli hitsattu rumpuun kiinni.
Rupesi siinä sitten minua jo vähän naurattamaan, että kaikenlaista sitä näkee. Laitoin autoon hyvät vanteet ja renkaat, enkä muita vikoja ruvennut korjaamaan. Päätin, etten enää metriäkään tuolla autolla aja.
Laitoin nettiin myynti-ilmoituksen, joka oli tällainen: ”VW Caddy, suoraan sanottuna tässä autossa ei ole mitään hyvää. Jos nyt hyväksi ei laske sitä, että onhan juuri katsastettu ja onhan tämä kuitenkin Volkkari, jota joku jopa autona pitää. Hinta 500 euroa.”
Oli yllätys, että ensimmäisenä päivänä netissä oli autoa käynyt katsomassa 720 henkilöä. Pohjois-Karjalasta sitten soitti eräs tyttö, joka oli autosta kiinnostunut. Sanoin, että kannattaako noin kaukaa tällaista romua tulla hakemaan, kun autossa ei ole mitään hyvää. Ei vain uskonut, lupasi lähteä samantien hakemaan.
Tyttö oli iltapäivällä pihassa kaverinsa kanssa ja lähtivät koeajelulle. Tai olisivat lähteneet, mutteivät saaneet pakkia päälle. Punnasimme auton niin, että pääsi etuperin ajamaan. Sanoin, että kannattaa ajaa auto niin, ettei tarvitse peruutella.
Kävivät sitten koeajelulla ja olivat autoon tyytyväisiä. Lupasivat ostaa. Sanoin, että eikö kannattaisi vielä harkita, mutta ei. Sanoi vain, tehdään paperit ja maksoi auton eikä edes tinkinyt. Annoin kuitenkin vielä viiskymppiä takaisin sekä hain vetoköyden ja sanoin, että saatte ainakin vedettyä auton perille, jos sattuu hajoamaan.
Tyttö rupesi nauramaan ja sanoi, ettei ole tuollaista autokauppiasta ikään vielä tavannut. Vaikka takkiin kaupassa sainkin, oli kauppaan kuitenkin tyytyväinen, koska muuten olisin hakannut sen auton tuusan nuuskaksi.
Jarmo Raivio