Olen nyt vuoden verran saanut toimia Alajärven seurakunnassa diakoniatyössä.
Tähän vuoteen mahtuu hurjasti merkityksellisiä kohtaamisia, oppimista ja oivallusta diakoniasta ja lähimmäisen rakkaudesta ja myös ruohonjuuritason tarkkailua.
Pinnan alla on piilossa paljon hätää, sairautta ja köyhyyttä.
Mutta olen saanut kuulla ja huomata, että on siellä myös paljon hyvää, joskin sekin on usein piilossa.
Luukkaan evankeliumissa sanotaan: "Ei ole mitään peitettyä, mikä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi. Sen tähden, kaikki, mitä te pimeässä sanotte, joutuu päivänvalossa kuultavaksi, ja mitä korvaan puhutte kammioissa, se katoilta julistetaan."
Minä olen kuullut kodeissa ja työhuoneessani hyviä uutisia ja julistan ne nyt tämän lehden palstalla.
On ostettu ruokakassia lähimmäiselle, jolla on hätä. On käyty tervehtimässä sairasta, syrjään joutunutta, kartettuakin lähimmäistä. Pidetään huolta naapurista, iäkkäästä ystävästä tai sukulaisesta. Käydään tervehdyskäynneillä ja laulamassa vanhusten palvelukeskuksissa.
On hankittu tarvitsevalla huonekaluja ja kuljetettu niitä. Autetaan kodin askareissa. Tarjotaan kyytiapua. On jaettu ilot ja surut, rukoiltu uskollisesti ihmisten ja asioiden puolesta.
Vaikka some ja muu media täytyy välillä pelosta, huolesta ja ikävistä uutisista, myös hyvä kuplii pinnan alla.
Tämän näkeminen ja tunnistaminen luo toivoa ja uskoa siihen, että Jumalan rakkaus välittyy eteenpäin meidän ihmisten teoissa ja asettumisessa lähimmäisen rinnalle.
Paavalin sanoin: Älkää väsykö tekemään hyvää!