Järviseudun pitkäaikainen avustaja Seppo Järvinen on poissa. Järvinen menehtyi 27.4.2023 Pirkanmaan hoitokodissa. Hän oli syntynyt 18.5.1936 Tampereella.
Järvinen oli lehtemme avustajana yli 30 vuoden ajan. Hänen kynästään on syntynyt matkakertomuksia, kirjallisuusaiheita, monia syvällisiä tekstejä, hartauskirjoituksia.
Intia oli hänelle rakas matkakohde ja siellä hän vieraili kymmenkunta kertaa ja kertoi matkoistaan myös lukijoillemme. Järvinen oli kirjailija, runoilija ja kirjallisuuden opettaja. Elämäntyönsä hän teki opinto-ohjaajana Tampereella. Hän oli myös aktiivinen soinilaisen Kukonkylän kyläyhdistyksen toimija.
Järvinen oli aina sympaattinen, avulias ja lähimmäisiään ajatteleva. Aivan viime kuukausinakin suunnittelimme hänen kanssaan uutta projektia kirja-arvostelujen saralla. Soini oli hänelle loppuun saakka hyvin rakas paikka ja viimeisissä puheluissamme hän kertoi kaipaavansa sinne.
Sepon poismenoa kunnioittaen julkaisemme hänen viimeiseksi jääneen Sunnuntai-kirjoituksensa. Julkaisimme sen 15. helmikuuta 2023.
Sunnuntaiksi: Kuka on lähimmäisesi?
Olin kaupunkireissulla. En ollut vanhaa kotikaupunkia entiseksi tuntea. Liikenteen meteli löi korvat tukkoon, nipin napin selvisi elävänä nopeasti vaihtuvista liikennevaloista. Jättiläiskokoiset kaivurit ja murskaimet hajottivat maan tasalle 70-luvun kerrostaloja. Tilalle nousevat avaruuskaupungin pilvenpiirtäjät.
Kaukana ovat lapsuuden onnelliset vuodet puutalokorttelissa. Isät olivat rintamalla, äidit huolehtivat suurista perheistä. Itse asiassa asukkaat olivat suurta perhettä. Vastuu ja vähäinen ruoka jaettiin. Lapset kasvoivat yhteen, olimme samaa perhettä. Olimme lasten sotasukupolvi, joka nyt on unohdettu.
Näitä mietin maailman menoa ihmetellessäni. Mihin ihmiskunta on menossa? Aseet laulavat kuoleman marssia. Minne on unohtunut Vuorisaarnan rakkauden opetukset? Kuka on lähimmäisesi?
Vanhempamme kasvattivat meidät ihmisiksi. Vasta nyt – ”korkeassa iässä” – ymmärrämme, että vanhempamme kasvattivat meidät ihmisiksi, ymmärtämään, rakastamaan lähimmäistämme.
Tärkeitä ei ole kerätä maallista omaisuutta, vaan kätkeä sydämiimme agapen – rakkauden – kultajyviä.
On luotettava siihen, että joskus aseet vaikenevat Jumalan tahdon mukaan. Jumala kuulee hiljaisen rukouksen: ”Herra auta”.
Jumala ei hylkää meitä.
Tarttukaamme lähimmäisen käteen. Miten lämmin onkaan Pyhän Jumalanäidin käsi.
Seppo Järvinen
