Tapahtuipa 1960-luvulla. Kaivoimme maasta matoja, jotka laitoimme peltipurkkiin. Sen kanteen olimme tehneet reikiä ja laittaneet pohjalle multaa, siellä matojen oli hyvä olla.
Löysimme parikymmentä matoa ja ajattelimme niiden riittävän, kun oli kerran tarkoitus lähteä kaloja onkimaan.
Ja niin menimmekin pappilan rantaan onget mukana. Rannassa olevasta pajusta leikkasimme rassin, johon saamamme kalat sitten laittaisimme.
Laitoimme madon koukkuun ja heitimme siiman veteen. Ei mennyt kauankaan, kun rupesi näppimään.
Sitten koho painui pohjaan. Nostin onkea, ja särki olikin siihen koukkuun jäänyt kiinni.
Otin kalan irti ja laitoin sen rassiin. Meillä oli hyvä kalaonni: saimme monta särkeä ja ahventa.
Syy, miksi olimme kaloja narraamassa, oli se, että yöllä alkaisi ravustus ja olimme sopineet poikien kanssa, että menisimme ravustamaan.
Olimme tehneet jo kymmenen lippoa valmiiksi. Niillä sitten nostaisimme rapuja.
Yöllä pyöräilimme Aningon jokirantaan ja löysimme hyvän paikan, jossa ei ollut vielä muita.
Paloimme kaloista sopivan kokoiset syötit lippoihin ja laskimme ne veteen puukeppiä apuna käyttäen.
Jonkin aikaa odotimme ja sitten rupesimme nostamaan lippoja.
Nostaminen oli jännää ja tarkkaa puuhaa. Piti varovasti laittaa puuriuku, jonka päässä oli yyn muotoinen lovi, lipossa olevaan naruun ja narusta varovasti vetäen nostaa lippo ylös.
Piti varoa, etteivät ravut pääsisi karkuun.
Ja kyllä me rapuja saimmekin. Alamittaiset päästimme takaisin veteen, täysimittaiset laitoimme sankoon, joka oli mukanamme.
Meillä oli hyvä rapupaikka. Saimme 40 rapua ja lähdimme sitten kotiin.
Aamulla lähdimme viemään rapuja kirkonkylään, jossa niitä ostettiin.
Jaoimme rahat poikien kesken. Minä sain 12 markkaa. Meninkin sitten heti Kotitekstiiliin ja ostin Väinöltä karvalakin, josta olin kauan haaveillut. Koulumatkalla Lehtosen kohdalla tuuli aina kovasti, ja siinä meinasi korvat palentua.
Nyt ei olisi enää kylmä.
Karvalakki maksoi 10 markkaa, loppurahoilla ostin paluumatkalla Ahon Toivon kioskilta Toivon tekemiä tikkunekkuja kaksi kappaletta. Ne maksoivat 10 penniä.
Vieläkin minulle jäi vähän rahaa.
Jarmo Raivio