Lapset ja nuoret eivät välty Ukrainan sodan tietotulvalta, jota tulee sekä tiedotusvälineistä että sosiaalisesta mediasta. Lisäksi lapsen kaverit ja oman elämän aikuiset voivat puhua sodasta ja olla huolestuneita. Lapsi ehkä ahdistuu ja pelkää sodan leviämistä Suomeen.
Kysyimme kriisipsykologi Eija Palosaarelta, kuinka aikuisten pitäisi puhua lapsille Ukrainan sodasta ja kansainvälisestä vaarallisesta tilanteesta. Miten Ukrainan kriisiä olisi hyvä käsitellä lapsen kanssa?
– Kun lapsi kysyy sodasta ja on huolissaan sen leviämisestä, ei kyse ole sodasta, vaan turvallisuudesta. Lapsi haluaa tietää, olemmeko me turvassa täällä. Siksi on tärkeää, että aikuinen vahvistaa lapsen turvallisuuden tunnetta.
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että pidetään kiinni asioista, jotka luovat lapsen elämään turvallisuutta. Jos kuitenkin käy niin, että sodan uhkat vahvistuvat, on tilanne hankalampi. Silloin myös aikuinen on huolissaan.
– Siinäkin tilanteessa aikuisen pitää yrittää vahvistaa lapsen turvallisuutta. Hän voi sanoa, että kyllä tästä selvitään ja aikuinen jaksaa eikä lapsen tarvitse huolehtia.
Palosaari korostaa, ettei sodan pelossa pidä mennä asioiden edelle eikä elää mielikuvitusmaailmassa.
– On pidettävä kiinni faktoista ja asioista, jotka luovat omaan elämään turvallisuutta.
Opiskelevien nuorten tilanne huolestuttaa
Palosaari nostaa esiin pari ryhmää, jotka voivat tarvita kriisissä muita enemmän tukea. Niitä ovat sota-aikaa eläneet vanhukset sekä maahanmuuttajat, jotka ovat tulleet tänne sodan jaloista ja rakentaneet uutta elämää.
– He voivat triggeröityä tai sitten he voivat olla hyvinkin vahvoja.
Triggeröityminen tarkoittaa sitä, että jokin asian laukaisee henkilössä ahdistavan muiston ja saa ehkä toimimaan sen mukaisesti.
Myös opiskelevat nuoret huolestuttavat Palosaarta.
– Pandemia on vienyt kaksi vuotta elämästä lukiten heidät neljän seinän sisään. Ja juuri nyt, kun yhteiskunta alkaa avautua, onkin sota.
Pitää pysyä faktoissa
Vaasan keskussairaalan lasten psykiatrisen poliklinikan psykologi Björn Öst sanoo, että on tärkeää pitää kiinni lasten arkirauhasta, vaikka maailma ympärillä kuohuu. Lapselle on kerrottava tilanteesta siihen tahtiin kuin hän itse kysyy asiasta.
– Ei saa spekuloida, vaan kertoa vain se, mikä on lapselle tarpeen kuulla. Pitää pysyä faktoissa.
Tämänhetkinen fakta on esimerkiksi se, ettei Suomessa ole juuri nyt sodan uhkaa. Aikuinen ei saa siirtää omaa huoltaan ja ahdistustaan lapsiin.
Östin mielestä perheissä voi olla oikea hetki keskustella lasten kanssa sosiaalisen median sisällöstä.
– On ehkä syytä puhua siitä, mikä siellä on totta ja mikä ei. Netti on täynnä uhkakuvia ja arvailuja.
Lapsen kansa pitää elää normaalia arkea
Pohjanmaan hyvinvointikuntayhtymän psykologi Mari Ojajärvi toteaa, että kriisissä aikuisen tehtävä on olla rauhoittava tekijä lapsen elämässä. Hän antaa tälle psyykkistä turvaa ja läheisyyttä.
– On tärkeää elää normaalia arkea lapsen kanssa. Lapsi käy koulussa, harrastuksissa ja tekee muutenkin sitä, mitä yleensä tekee.
Aikuisen pitää olla silti valpas ja istahtaa lapsen kanssa juttelemaan siitä, mitä tämä itse pelottavasta tilanteesta tuottaa. Aikuinen normalisoi lapsen reaktioita. Ojajärvi kehottaa myös rajaamaan tiedotusvälineiden ja somen käyttöä, etteivät ne täytä arkea kokonaan.
Hän toteaa, että olisi tärkeää, että aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutus toimii, mutta aina näin ei ole. Saattaa olla, että tilanne perheessä on lapsen kanssa jo valmiiksi haastava ja sen päälle tulee sodan pelko.
– Tilanne on silloin vaikea aikuiselle. Hänen olisi hyvä sanoittaa asioita lapselle ja sallia tälle tunteenilmaisut. Jos lapsi ei kuitenkaan puhu ja vetäytyy entisestään, voi olla tarpeellista pyytää ulkopuolista apua.