Oli heinänteon aika ja minäkin pääsin Pirhoseen heinätöihin.
Hevonen oli valjastettu niittokoneen eteen ja niin lähdettiin heinää kaatamaan.
Heinä kaatui jouhevasti, sitten saapuivat seivästäjät. He löivät kangella maahan reikiä ja reikiin asettivat seipäät. Sitten he nostivat hangolla heinää seipäälle.
Minun tehtäväni oli haravoida heinää kasoihin. Oli minulla myös tärkeä tehtävä: asetin tikun seipääseen, että jäisi ilmarako.
Joskus seivästäjät tekivät tinkiä minulle mättäen kilvan heinää, jotten kerkiäisi tikkua laittamaan.
Samalla he huusivat minulle: Missä tikku? Koetin kyllä aina ehtiä.
Iltaan mennessä olimme saaneet kaiken heinän seipäille ja siihen ne saivat jäädä kuivumaan.
Myrryäkin hypättiin
Olimme eräänä iltana Tunturin talolla leikkimässä piilosta, kymmentä tikkua laudalla ja myrryäkin hypättiin.
Sitten yhtäkkiä kuului kova huuto PÖÖ ja nurkan takaa ilmestyi mörkö pitkä sadetakki päällä ja huppu silmillä.
Leikit loppuivat siihen. Erkki, Mauri ja minä lähdimme juoksemaan kotia kohti minkä kintuistamme pääsimme. Ja mörkö tuli perässä käsiä huitoen.
Mauri, meistä nuorimmainen, kaatui ja rupesi itkemään isäänsä avuksi huutaen.
Huomasin Maurin kaatuneen ja palasin hänen luokseen. Otin häntä kädestä kiinni ja nostin ylös.
Ihme ja kumma, myös mörkö oli pysähtynyt. Niin lähdimme taas juoksemaan, minä Mauria kädestä pitäen.
Mörkö ampaisi perään kovasti metelöiden.
Mörkö ajoi meitä takaa
Saavuimme Vuorelan talolle, joka oli lähinnä ja menimme kaikki sisälle.
Talon rouva ihmettelemään, mikä oli hätänä. Sanoimme, että mörkö ajoi meitä takaa.
Sitten mietin, miten tohdin mennä kotiin, jos mörkö kyttää jonkin talon nurkalla.
Meidän talojen välissä oli kolme taloa: Hannila, Rokala ja Pirhonen. En uskaltanut lähteä.
Onneksi sitten paikalle tuli naapurin isäntä Myllykankaan Erkki. Hän kysyi, onko Mauri siellä, pitäisi tulla jo kotiin.
Talon rouva kysyi Erkiltä, saattaisiko tämä Jarmon kotiin, kun se pelkää mörköjä. Niin Erkki saattoi minut kotiin.
En sen jälkeen oikein iltaisin viihtynyt pihalla yksin.
Piti aina olla kaveri, silloin oli turvallisempaa. Toki mörön arvoitus selvisi myöhemmin.
Erkki, minut kotiin saattanut, oli mörkö, joka oli poikaansa ajatellut vähän pelotella, ettei poika olisi niin iltamyöhään leikkimässä pihalla.
Jarmo Roivio
Teksti jatkaa juttusarjaa, jossa alajärveläinen Jarmo Raivio (s. 1952) muistelee menneitä.