Olin kova keräämään pajun oksia.
Oksat katkottiin määrämittaisiksi ja niputettiin 10 kappaleen nippuihin. Aina, kun olin saanut 40 nippua, vein ne kauppaan, joka niitä osti.
Samoin keräsin käpyjä. Nyt oltiinkin Tunturin talon takana olevassa metsässä Pekan, Maurin ja Sepon kanssa ja olimme saaneet reppumme täyteen käpyjä.
Sitten Mauri huomasi räkättirastaan oksalla ja sanoi: Tuohon et osaa, vaikka tiesi, että olin tarkka ampumaan ritsalla.
Vastasin, että kyllä osaan, en vain halua ampua sitä. Sitten pojat inttämään: Et ammu, kun et kuitenkaan osu.
Ylpeys pisti sitten minut ottamaan ritsani, joka minulla oli aina mukana. Katsoin hyvän kiven, asetin sen ritsaan, vedin kumia pitkälle ja päästin kiven menemään.
Siinä samassa ajattelin, että olisi sittenkin pitänyt niellä ylpeys ja ampua ohi.
Tiesin kyllä, että tipahtaa, kuten sitten kävikin.
Eräänä päivänä olin menossa kouluun. Siinä Rokalan talon kohdalla olevassa metsässä näin räksin pesän ja ajattelin käydä katsomassa, joko siellä on poikaset. Niin kämmin puuhun reppu selässä.
En edes kerinnyt pesälle asti, kun räksit hyökkäsivät.
Niitä oli paljon ja pommia tuli joka puolelta. Hyppäsin alas ja olin ulosteessa joka puolelta.
Enhän voinut mennä kouluun siinä kunnossa, joten hiivin Rokalan ja Pirhosen talojen välistä meidän ulkosaunaan varoen, jottei kukaan näkisi, miten on käynyt.
Saunassa riisuin vaatteeni ja pesin naamani, tyhjensin repun, minkä jälkeen porstasin kaikki kamppeet ja laitoin kuivamaan.
Istuin saunassa iltaan asti välillä ikkunasta ulos katsellen varmistaakseni, jottei kukaan tulisi saunalle.
Kun vaatteet olivat jotenkin kuivaneet, puin ne päälleni. Hiivin tielle, jota kuljin normaalisti kotiin, jotta näyttäisi siltä, että tulen koulusta.
Sillä kertaa pelastuin: kukaan ei tiennyt asiasta mitään.
Illalla nukkumaan mennessä mietin, että varmaan räkättirastaat kostivat minulle, kun yhden niistä ammuin.
Jarmo Raivio