Rukous on elämän perusasioita. Kuitenkaan se ei aina tunnu helpolta. Joskus tahtoisimme sanoa, kuten yksi opetuslapsi sanoi Jeesukselle: ”Opeta meitä rukoilemaan.”
Usein elämä opettaa rukoilemaan. On hyvä tiedostaa, että rukoillessamme emme rukoile kasvotonta maailmankaikkeutta, vaan rukoilemme persoonallista Jumalaa. Erityisellä tavalla Jumala on ilmoittanut itsensä meille Pojassaan Jeesuksessa ja Raamatun pyhissä kirjoituksissa. Hän tuntee meidät ja tietää parhaiten, mitä me tarvitsemme.
Sunnuntain evankeliumissa Jeesus sanoo meille: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”
Rukouksessa tarvitaan sitkeyttä. Rukouksessa laskemme asiat omilta harteiltamme Jumalan rakastaviin käsiin. Monesti tuntuu siltä, että vaikka voisimme rukoilla milloin tahansa, vasta vaikeudet ja koettelemukset saavat meidät todella rukoilemaan. Rukous opettaa meille luottamusta ja kärsivällisyyttä. Otetaan oppi talteen ja rukoillaan sekä helppoina että vaikeina päivinä. Rukoillaan ihan vaikka nyt.
pastori