Sanotaan, että elokuu on uuden alku. Opiskelut, työt, päiväkoti, harrastukset tai uudet rutiinit alkavat usein juuri elokuussa. Kesän loppu häämöttää ja syksy tekee tuloaan. Arki alkaa.
Elokuu on minulle itselleni hyvin ristiriitainen kuukausi. Erityisesti tänä vuonna elokuuhun liittyy uusia polkuja, uuden ihmettelyä ja opettelua. Mutta samanaikaisesti elokuuhun liittyy myös monia luopumisen muistoja, surua, ja kaipausta. Elokuu muodostaakin eräänlaisen rajapinnan menneen ja tulevan välillä.
Tällaiseen elokuiseen sielunmaisemaan sopii hyvin virsi 979, Tulkoon tie sinua vastaan. Mielestäni tämä virsi kuvaa hyvin ihmiselämän rikasta matkaa, johon kuuluu lukuisia kohtaamisia ja luopumisen hetkiä, uusia alkuja ja tuntemattomia polkuja.
Tässä siunausvirressä pyydetään Jumalan siunausta alkavalle matkalle tai uuteen elämäntilanteeseen, kun läheisten tiet eroavat lyhemmäksi tai pidemmäksi ajaksi. Kelttiläisen tapaan tuuli, aurinko ja sade kuvastavat Jumalan huolenpitoa ja rakkautta.
Matkalle lähtevä siunataan Kolmiyhteisen Jumalan, tai kelttiläiseen tapaan, Pyhän Kolmen varjelukseen. Näin elokuun alkaessa siunatkoon ja kantakoon tämä Jumalan siunaus myös sinua omalla matkallasi!
“Tulkoon tie sinua vastaan, olkoon tuuli aina myötäinen, päivä poskillesi paistakoon, sade pelloillesi virratkoon. Ja kunnes kohdataan, elämäsi jääköön käsiin Jumalan. “