On aurinkoinen heinäkuun päivä, kun kävelemme seura-alueella Alajärven Aalto-keskuksen puistossa.
– Kesäseuroille on perinteisesti sattunut hyvät kelit, pohtii Alajärven rauhanyhdistyksen puheenjohtaja Sakari Pajukangas,
– Ja toisaalta myös se sunnuntain ukkoskuuro, täydentää seurojen musiikkipuolesta vastaava kanttori Maarit Hosionaho nauraen.
Yleensä seura-alueen rakentaminen alkaa seuraviikon maanantaina. Tänä vuonna järjestelyt alkoivat kuitenkin jo viikkoa aiemmin, koska ruokakatos siirrettiin puiston toiselle laidalle.
– Se päätettiin jo silloin heti viime seurojen jälkeen, kertoo rauhanyhdistyksen varapuheenjohtaja Markku Sillanpää.
Syynä siirtoon olivat käytännön syyt: virtahävikin vähentäminen sekä viemäröinnin ja tavaraliikenteen helpottaminen.
Kaikki kolme ovat kuitenkin tyytyväisiä katoksen siirtoon myös maiseman osalta, koska puistoa reunustavat Alvar Aallon suunnittelemat rakennukset pääsevät nyt paremmin oikeuksiinsa.
Suviseurat samassa maakunnassa
Tänä vuonna vanhoillislestadiolaisuuden suurin vuotuinen tapahtuma, Suviseurat, pidettiin Kauhavalla. Seinäjoen rauhanyhdistyksellä oli tapahtumassa päävastuu, mutta myös Alajärvi oli tiiviisti mukana järjestelyissä.
Alajärven kesäseurojen osanottajamäärä on vakiintunut noin 3 500 kävijään. Samassa maakunnassa olleet Suviseurat voivat kuitenkin vaikuttaa kävijämäärään. Vielä on tosin vaikea sanoa, miten.
– Meidän alueen jäsenistöä oli töissä vastuullisissa tehtävissä Suviseuroilla. Saattaa siis olla, että vaikka olikin seuroilla, niin ne menivät töissä ja tänne halutaan nyt tulla kuulemaan sanaa, Pajukangas pohtii.
Alajärvelläkin on järjestetty Suviseurat kahdesti. Viimeisimmät vuonna 1996 Menkijärven lentokentällä ja sitä ennen 1970 Aaltopuistossa kirkon ympäristössä – samassa miljöössä, jossa myös maakunnalliset kesäseurat on aina järjestetty.
Alkuvaiheessa kesäseurat pidettiin helluntain tienoilla, mutta ajan saatossa niiden järjestämisajankohdaksi on vakiintunut heinäkuun viimeinen viikonloppu.
Satojen talkoolaisten voimin
Seurojen valmistelut alkavat aikaisin. Jo vuodenvaihteessa mietitään seurojen tunnuslausetta ja kevättalvella alkaa ohjelman suunnittelu, työvuorojen jakaminen sekä lupien hankkiminen.
– Kun kysytään, milloin valmistelut aloitetaan, niin ne aloitetaan silloin kun edelliset seurat loppuu, Sakari Pajukangas tiivistää,
– Silloin käydään ensin palautekeskustelut ja niiden pohjalta mietitään seuraavaa vuotta.
Pelkästään seurojen aikaisia työvuoroja on yhteensä lähes 600. Myös lapset pääsevät halutessaan töihin esimerkiksi karkkikioskiin tai roskien keräykseen.
– Meidän perheestä on menossa kaksi poikaa sellaiseen työvuoroon, jossa vaihdetaan valkokankaalla näkyvien laulujen sanoja, kun säkeistö vaihtuu, Hosionaho kertoo.
Laulu tärkeässä roolissa
Yksi seurojen tunnusmerkki on yhteislaulu. Se on ollut olennainen osa seuroja alusta asti. Laulut ovat virsikirjasta ja Siionin lauluista ja sanat niihin löytyvät joko kirjoista tai kirkon seinän valkokankaalta.
Niiden rinnalle ja suositummaksikin ovat nousseet älypuhelimet. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksellä onkin sanoituksia varten oma Laulukirja-sovellus.
Hosionahon omat parhaimmat muistot seuroilta liittyvätkin juuri lasten ja aikuisten yhteisiin laulutilaisuuksiin, joissa hän on toiminut urkurina.
Hän kertoo ihmetelleensä mediassa käytyä puhetta siitä, miten lapset ja nuoret viihtyvät seuroilla.
– Se tuntuu jotenkin hassulta itsestä, kun olen koko elämän kulkenut täällä, enkä ole kaivannut mitään pomppulinnoja ja omatkin lapseni ovat täällä viihtyneet, Hosionaho miettii,
– Itsessään ne seurat, yhdessäolo ja se mitä kaiuttimista kuuluu täyttää kaikki tarpeet mitä on.
Yhteen kokoava voima
Laulun ohella yksi iso osa seuroja onkin niiden sosiaalinen ulottuvuus.
– Nämä on merkittäviä tilaisuuksia, että vaikka ei muuten vuoden aikana nähtäisi, niin siellä tavataan ja kohdataan, Pajukangas kertoo.
– Sukulaisuus on jo etääntymässä arkielämässä, mutta me pidetään vielä sellaista yllä, Sillanpää miettii.
Seurat kokoavatkin ihmisiä yhteen siinä määrin, että muilta paikkakunnilta tuleville puhujille on ollut välillä haasteita löytää majoituspaikkoja.
– Joka perheessä meinaa olla se ongelma, että kun tulee omatkin lapset kotiin, niin tupa on jo ääriään myöten täynnä, Pajukangas nauraa.
Jotain uutta, jotain vanhaa
Sadassa vuodessa seuroilla eniten ovat muuttuneet ulkoiset puitteet. Majoitusalueet ovat laajentuneet ja teltoissa yöpymisestä on siirrytty yhä enemmän matkailuautoihin ja -vaunuihin.
Nykyään seuroille tullaan myös suuremmalta alueelta ja pidemmäksi aikaa kuin ennen.
– Varmaan ennen on ollut enemmän päiväkävijöitä, mutta nyt tullaan torstaina ja ollaan sunnuntai-iltaan. Se on osalle sellainen loma, Sillanpää miettii.
Samana on sen sijaan pysynyt seuraohjelma, jossa vuorottelevat seurapuheet ja laulu. Muuttumaton on myös ydinsanoma.
– Samasta kirjasta luetaan tekstejä edelleen, Hosionaho tiivistää hymyillen.
Kaikki tervetulleita
Satavuotisjuhlasta huolimatta suunnitelmana on pitää seurat pääasiassa entiseen malliin.
Luvassa on juhlalounas kutsuvieraille ja hieman pidemmät päätösseurat sunnuntaina. Ohjelmaan kuuluu myös Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys SRK:n johtokunnan puheenjohtajan Valde Palolan vierailu.
– Se on sunnuntaina sellainen pieni lisänumero, että sieltä tullaan tuomaan meille terveiset, Pajukangas kertoo.
Asia, jota kolmikon mukaan ei välttämättä tulla ajatelleeksi on se, että kesäseuroille on kaikilla vapaa pääsy.
– Tänne voi tulla vaikka vain syömään, Sillanpää toteaa.
– Ja vaikka ei kuuluisikaan tähän liikkeeseen, niin silti voi tulla, Maarit Hosionaho huomauttaa,
– Kaikki ovat erittäin tervetulleita.
