Kansainvälistä naistenpäivää vietettiin ensimmäisen kerran 8. maaliskuuta 1975 eli 50 vuotta sitten. Juhlapäivän kunniaksi tämä lehti on täytetty erityislaatuisilla järviseutulaisilla naisilla. Heitähän riittää!
Tänä maailman aikana ja juuri tällä viikolla tekisi mieleni sanoa, että jos naiset hallitsisivat maailmaa, olisi kaikki paremmin. Ei se kuitenkaan niin taida mennä.
Myös valtakunnan johtoasemaan itsensä runnonut nainen voisi varmastikin olla häikäilemätön, omaa etuaan ajava, täysin totuudesta irrallaan toimiva autoritäärinen johtaja. Viime aikojen tämän lajin esimerkit ovat kylläkin olleet kaikki miehiä.
Kun demokratia jyrätään itsevaltaisella hallinnolla ja lopulta jopa totalitarismilla, häviäjiä ovat aina yhteiskunnan heikko-osaiset – ja siten myös naiset.
Eikä asioiden tarvitse mennä noinkaan pahasti pieleen. Ei kaikille tunnu vieläkään olevan selvää, että naisten oikeudet ovat ihmisoikeuksia. Ja että naisten vaikutusvallan lisäämisen perusta on, että tunnustetaan ja vahvistetaan naisen oikeus hallita kaikin puolin omaa terveyttänsä ja nimenomaan omaa hedelmällisyyttään (Lue: Pekingin julistus, 1995).
Saa yksi mies tälläkin viikolla näkyvän roolin lehdessämme, nimittäin presidentti Mauno Koivisto. Hän muistuttakoon, että on ollut vaikeita aikoja ennenkin. Kylmä sota kesti 50 vuotta ja vaikka suurvallat olivat jo liki sormet liipaisimella, rauha säilyi. Koivisto oli Suomen presidenttinä, kun kylmä sota päättyi.
Sielun sivistys ei katso sukupuolta. ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin”, sanoi Koivisto.
Jospa luotetaan siihen, nytkin.