So­siaa­li­joh­ta­ja Tanja Pen­nin­kan­gas: Vaih­to-op­pi­las­vuo­si Ame­ri­kas­sa herätti halun työs­ken­nel­lä hy­vin­voin­ti­val­tion puo­les­ta

Hän tiesi jo varhain suuntautuvansa sosiaalialalle. Kipinän antoi vaihto-oppilasvuosi Amerikassa 1990-luvun alussa. Penninkangas kiersi paikallisissa kouluissa kertomassa Suomesta ja samalla hän pääsi tutustumaan amerikkalaiseen yhteiskuntaan.

Hän näki ympärillään suuren määrän asioita, jotka erosivat kotoisasta: useita teiniraskauksia, nuorisorikollisuutta, katujengitoimintaa, oikeasti hyvin köyhiä ihmisiä eikä koulussakaan syöty ilmaiseksi. 18-vuotiaan silmissä suomalaisen yhteiskunnan arvo nousi.

Kun perhe tuli vierailulle, rannalla tapahtui vahinko. Meduusa pisti veljeä ja ambulanssikyyti rannalta sairaalaan olisi maksanut ilman vakuutusta yli 10 000 markkaa (nykyrahassa noin 2 900 euroa).

Heräsi halu työskennellä hyvinvointivaltion puolesta.

– Vaikka meillä on monia asioita, jotka voisivat olla paremmin, silti voin sanoa, että on oikeasti lottovoitto syntyä Suomeen. Reissu teki todella hyvää ja opin arvostamaan sitä, että saa olla suomalainen.

Perusturvallisuus horjui

Matka hyvinvointialueen sosiaalijohtajaksi ei ole aina ollut helppo. Kun hyvinvointialue aloitti toimintansa vuonna 2023, sosiaalijohtajan paikka avattiin haettavaksi. Penninkangas työskenteli sitä ennen muutosjohtajana Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen valmistelussa.

Aluksi johtamisrakenne oli monitasoinen. Oli sosiaalityön professiojohtaja sekä kaksi toimialuejohtajaa: toinen perhe- ja sosiaalipalveluissa, toinen ikäihmisten palveluissa. Sama toistui muillakin toimialoilla. Penninkankaan tehtävä oli varmistaa järjestämisvastuun toteutuminen siten, että sosiaalihuollon palvelut tuotetaan lain mukaan. Toimialuejohtajat vastasivat varsinaisesta toiminnasta.

Koska hyvinvointialueen talous oli heti alkuun vaikeuksissa, päättäjät päätyivät keventämään johtamisrakennetta. Ennustettu alijäämä kahdelta ensimmäiseltä vuodelta oli yli 100 miljoonaa euroa.

Alkoi yt-neuvottelut ja hyvinvointialue päätti yhdistää johtotehtäviä. Seitsemän ylimmän tason johtajaa irtisanottiin ja paikat avattiin uudelleen haettavaksi – lopulta seitsemästä tehtävästä muodostettiin kolme.

Vaikka kokenut johtaja ymmärsi työnantajan toimet ja organisaatiomuutoksen välttämättömyyden, irtisanominen ei ollut helppo asia koettavaksi.

– Kyllähän se horjutti perusturvallisuutta ja aiheutti huolta tulevaisuudesta.

Vaikka tilanne oli henkilökohtaisesti raju, huoletti myös muiden kohtalo. Lähimpien työkavereiden kanssa kilpailu samoista johtotehtävistä ei ollut helppoa.

– Olimme rakentaneet hyvinvointialuetta yhdessä, tehneet valtavasti töitä ja hitsaantuneet tiiviiksi tiimiksi. Jokainen meistä oli antanut parhaan osaamisensa, että palvelut pelaisivat hyvin.

Penninkankaan mukaan muutostilanteessa kenenkään hanskat eivät tippuneet, vaan irtisanomisista huolimatta jokainen jatkoi töitä entiseen malliin.

– Mielestäni se kertoo paljon hyvinvointialueen johtavien viranhaltijoiden vahvasta sitoutumisesta tehtäviinsä.

Nyt johtajavirkoja on yhdistetty taas ja Penninkangas on saanut uudelleen sosiaalijohtajan viran, suuremmalla työmäärällä ja isommalla vastuulla.

– Tehtävä on vaativa. Hyvinvointialueen taloudellinen tilanne on kiistatta huolestuttava. Uusi kokonaisuus tuo kuitenkin mukanaan valtavasti mahdollisuuksia kehittää palveluja entistä paremmin yhdessä kollegoiden ja palvelualuejohtajien kanssa.

Työhuolet pois juoksemalla

Alajärveläisestä yrittäjäperheestä lähtöisin oleva Penninkangas (o.s. Linnanmäki) on kahden lapsen äiti, kohta kolmen lapsen isoäiti ja yrittäjän vaimo. Hän on kouluttautunut lapsiperheen ruuhkavuosien keskellä. Aikuisopiskelu on jatkunut 20 vuotta.

Parhaillaan Penninkangas viimeistelee väitöskirjaansa. Kun opiskelupolku alkoi, oli tytär Heidi 7-vuotias ja poika Mikael 9-vuotias.

Ylioppilaskirjoitusten jälkeen Penninkangas opiskeli ensin sosiaaliohjaajaksi Vaasassa. Hän työskenteli mielenterveys- ja päihdekuntoutujien yksikössä kymmenen vuotta, ensin ohjaajana ja myöhemmin esihenkilönä. Tässä vaiheessa hän ymmärsi, että haluaa laajentaa osaamistaan.

Opiskelu vaati sitoutumista ja ajamista pitkien matkojen päähän luennoille. Penninkangas kertoo olevansa kiitollinen myös siitä, että puoliso Marko mahdollisti opiskelun ja huolehti lapsista, kun perheen äiti oli poissa kotoa.

– Laskin kerran, että ajoin yhden ruotsin kurssin takia 2500 kilometriä. Töiden jälkeen lähdin Vimpelistä tai Alajärveltä Kokkolaan, istuin luennolla ja palasin takaisin. Mutta silti olen valtavan iloinen, että pystyin opiskelemaan, vaikka asuin täällä, hän sanoo.

Penninkangas suoritti sosiaalityön ja johtamisen opintoja avoimessa yliopistossa niin pitkälle, että pystyi hakemaan suoraan Jyväskylän yliopiston maisteriohjelmaan. Valmistuttuaan hän siirtyi Alajärven sosiaalityöntekijäksi ja eteni myöhemmin Järvi-Pohjanmaan yhteistoiminta-alueella peruspalvelujohtajaksi.

Sosiaalityö on vaativaa työtä – oli kyseessä sitten lastensuojelu, vammaispalvelut tai aikuissosiaalityö. Penninkangas sanoo hallinnollisen työn olevan eri tavalla kuormittavaa, mutta silti vastuullista.

– Lapset olivat vielä pieniä. Kun olin antanut heille ruoan, niin lähdin sitten lenkille ja juoksin työhuolet pois. Vaitiolovelvollisuus on sosiaalityössä äärimmäisen tarkkaa, joten työhuolista ei voinut puhua kenenkään kanssa, Penninkangas muistelee tuota aikaa.

Sydämeltään Penninkangas kokee itsensä edelleen sosiaalityöntekijäksi.

– Minulle on tärkeää säilyttää yhteys käytännön sosiaalityöhön, koska tämä työ ei ole pelkkää lakien ja asetusten tulkintaa, se on ennen kaikkea ihmisten kohtaamista. Usein asiakkaan hätä helpottuu jo sillä, että hän tulee kuulluksi.

Viime vuoden lopulla Alajärvi päätyi uutisiin surullisella aiheella. Tilastokeskuksen tietojen mukaan kaupungin lapsista lähes viidennes eli 19,3 prosenttia asuu köyhissä perheissä. Tämä koskee Alajärvellä yli 350:tä lasta.

Miksi lapsiköyhyys koettelee Etelä-Pohjanmaalla eniten juuri alajärveläislapsia?

Sosiaalijohtajan mukaan asiaan on vaikea antaa yksiselitteistä vastausta.

– Vaikuttavia asioita voivat olla matala työllisyys- ja koulutustaso, sairastavuus, yhden vanhemman perheet sekä toisaalta myös niiden lapsiperheiden määrä, joissa on paljon lapsia, hän pohtii.

Keinoja tilanteen ratkaisuun on kuitenkin Penninkankaan mielestä olemassa ja niitä on jo käytettykin. Hän pitää erittäin tärkeänä, että lapsiperheköyhyys vähentyisi alueellamme.

– Hyvinvointialueella on tehty havainto, että lapsiperheille on myönnetty Alajärvellä sosiaalipalveluista taloudellista tukea muita alueita enemmän, mikä on toivottavasti osaltaan kompensoinut tilannetta jonkin verran.

Kevät vauvakuplassa

Penninkankaalle työ on aina ollut enemmän kuin pelkkä työ. Se on iso osa identiteettiä. Perhe on silti aina etusijalla ja perheyhteisö on tiivis. Penninkangaas viettää viikon Seinäjoella ja palaa kotiin torstai-iltana.

Vapaa-aikaan kuuluu perheen lisäksi liikuntaa, ulkoilua, konserteissa käyntiä ja matkailua.

Perheessä eletään parhaillaan vauvakuplassa. Tyttärellä on puolisonsa Matin kanssa kaksi lasta, joista nuorempi on vasta kuukauden ikäinen. Mikaelin ja hänen puolisonsa Emman perheeseen on piakkoin syntymässä esikoinen.

Kun Penninkangas palaa torstaisin Seinäjoelta työviikon jälkeen kotiin, hän ajaa lähes aina suoraan Heidin ja Matin luo katsomaan pientä Matteusta.

– Saamme Markon kanssa olla mukana heidän arjessaan ja nauttia isovanhemmuudesta, mikä tuo paljon iloa ja tasapainoa kiireiseen työelämään. Odotamme innolla, että pian saamme kurvata myös Mikaelin ja Emman pikkuista katsomaan.

Kotiseutu on äärimmäisen tärkeä. Vaikka työ on vienyt moniin tehtäviin, koti Kortekylässä on aina säilynyt kiintopisteenä. Hyvinvointialueella työskentelyn myötä tunne kodin ja kotiseudun merkityksestä on entisestään kasvanut. Penninkangas kertoo tuntevansa suurta turvallisuuden tunnetta, ajaessaan peltomaisemassa kotia kohti.

– Täällä sielu lepää. Tunne siitä, että olen alajärveläinen ja koti on täällä, on vahvistunut vuosien varrella. Perhe ja suurin osa ystävistä ovat täällä ja se, että pääsee kotiin joka viikko, se on hieno asia, Penninkangas summaa.