Monet sotilaat tuotiin kylmenneinä kotiin ja haudattiin omaan sankarihautaansa. Usein oli montakin arkkua Suomen lippuihin käärittynä, että meillä olisi uskonnonvapaus ja itsenäisyys. Tänään kiitämme Taivaan isää tästä vapauden lahjasta ja siunauksesta armosta. Tänä itsenäisyyspäivänä me haluamme muistaa niitä isiä, poikia ja veljiä, jotka kaatuivat sodassa ja lepäävät sankarihaudoissa tänä itsenäisyyspäivänä.
Varmaan jokainen isä ja veli kyseli rintamalla, miten kotona jaksetaan? Monessa kodissa oltiin uupumassa, piti vaan rintamalle ilmoittaa, että täällä kotona jaksetaan hyvin. Vaikka viimeistä koivurankaa sahataan, minäkin pidän lujasti kiinni, ettei se ranka karkaa ja pakkasta oli 40 astetta.
Tästä tuli käänne, että naisten vastuu kasvoi kotirintamalla sodan aikana. Myöhemmin vasta arvostus on ymmärretty, sehän on yksi osa, että Suomen itsenäisyys säilyi. Kauniin Suomen maan on Jumala antanut asuttavaksi, sitä on puolustettava, vaikka koko elämän hinnalla totesi Väinö Havas. Havas jätti kansanedustajan paikan ja lähti sotaan kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta, pelastaakseen uskonnonvapauden.
Nyt jälkeenpäin tiedetään, että Jumala on kuullut ja siunannut meitä. Taas sota-aihe lähestyy ja saamme jälleen ristiä kätemme rukoukseen ja pyytää siunausta.
Jaakko Aho