Vuosia sitten televisiosta tuli ohjelmasarja, jossa haastateltiin ihmisiä, jotka olivat elämässän saaneet kokea Jumalan hyvyyttä, rakkautta ja johdatusta, juuri sitä mitä me kaikki elämäämme kaipaamme. Tänäkin päivänä sydämissämme saattaa olla kysymys: ”Kelpaanko minä, rakastaako minua kukaan”. Tälläisten kipeitten kysymysten taustalla saattaa olla monia pettymyksiä ja hyljätyksi tulemisia. Ne jättävät syviäkin haavoja sydämen maaperään.
Jumalan Sanassa on kaunis ajatus Jumalan rakkaudesta: ”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.” Jes.42:3. Siinä on Jumalan Sanan ”balsamia” tämän ajan rikkinäiselle ihmiselle. Jeesuksessa Jumalan rakkaus täydellisesti ilmestyi maailmaan huipentuen Golgatalle, josta kirkkaimmin loistaa Jumalan rakkaus langennutta ihmiskuntaa kohtaan.
Luther kirjoittaa lohduttavasti: ”Sinun pitää tulla sinne, missä ei ole sinun omaasi eikä kenenkään muun ihmisen, vain Jumalan työ ja valta, nimittäin Hänen sanaansa. Siinä löydät hänet, kuulet ja näet, ettei hänessä ole vihaa eikä armottomuutta, niin kuin itse pelkäät ja ajattelet, vaan sulaa ja sydämellistä rakkautta sinua kohtaan. Ja että hän ystävällisenä, lempeänä Välimiehenä puhuu suloisinta ja parhainta puolestasi Isänsä edessä” Luther: Lyhyt evankeliumipostilla.
Tällaiselta Jeesukselta saat uskonlahjaa pyytää ja elämäsi Hänelle antaa.
Kuule, sinua rakastetaan!
Harri Silvolahti, Alajärven kappalainen