Luuk. 15:11–32. Olen tehnyt pahoja asioita. Satuttanut monia ihmisiä ja sisimpäni on särkynyt. Ajatukseni ovat olleet kamalia. Niin pahoja että niillä olisin hajottanut toisen ihmisen, jos olisin ne ääneen lausunut.
En pelkästään vihaisena ole päästänyt suustani sanoja, jotka ovat rikkoneet suhdettani toisiin ihmisiin. En koskaan voisi saada kaikkea anteeksi, koska mikä pahinta tämä kaikki mitä olen ajatuksin, sanoin ja teoin tehnyt on rikkonut sitä vastaan mitä Jumala olisi halunnut minun tekevän.
En voi saada anteeksi tai ensin minun täytyy ainakin hyvittää kaikki ehkä sitten, kelpaan taas Jumalalle. Sinä et voi hyvittää mitään vaan saat vastaanottaa täydellisen anteeksiannon. Saat anteeksi rakkaudesta. Saat anteeksi koska Jeesus on sovittanut syntisi ristillä. Jeesus on sinut pelastanut. Sinä saat tulla Isän luokse. “
Niin hän lähti isänsä luo. Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä. Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.’ Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan. Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa! Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla”. Luuk. 15: 20–24.