Iisalmen Sanomat uutisoi keväällä otsikolla: Julkkispappi Kari Kanala on rikkonut rajoja, mutta yksi asia on pyhä: ”Elämässä voi rakastaa montaa naista, mutta vain yhtä jalkapalloseuraa” (5.3.2024). Epäilemättä Kanala, Arsenalin ikifani, on sanonut tuon saman asian moneen kertaan, koska muistan kuulleeni sen jo aikaa sitten. Siinä on kuitenkin järviseutulaisittain ajankohtainen totuudenjyvä.
Järviseudun mahtiseurat, Alajärven Ankkurit ja Vimpelin Veto, juhlivat molemmat lähiaikoina pyöreitä. Veto on 90-vuotias ikinuori, Ankkurit tulee perässä 80-vuotiaana. Vimpelissä juhlitaan jo sunnuntaina, Alajärvellä 23. marraskuuta. Juhlapuheen Vimpelissä pitää Tapio Korjus, Alajärvellä Sari Essayah. Kummallakin seuralla on omia vahvoja lajejaan, mutta pesäpallo lienee se, mistä kumpikin seura muualla Suomessa tunnetaan.
Vaikka Kanalan seurarakkaus kohdistuukin jalkapallojoukkueeseen, olen hänen kanssaan itse asiasta samaa mieltä. Uskon vakaasti, että sitä voi sydänjuuriaan myöten rakastaa vain yhtä urheiluseuraa. Sympatiaa voi toki olla sinne ja tänne, mutta oikeaa syvää mieltymystä vain yhteen seuraan. Eikä se vuosien varrella miksikään muutu.
Jokainen meistä esimerkiksi pesäpalloa seuraavista tietää, että se nyt on aivan sama kuka joukkueen väreissä pelaa, kunhan paidan väri on vain se oikea. Aika monella meikäläisistä, tuo sydämen seura on joko Alajärven Ankkurit tai Vimpelin Veto.
Seurat ovat juhlansa ansainneet. Niin paljon koko sydämen täyttävää iloa ne ovat meille vuosien varrella antaneet, niin paljon liikuttaneet ja niin paljon kuntiemme eteen tehneet. Paljon Onnea! Kaikkea hyvää ja mitä parhainta menestystä seuraaville vuosikymmenille!