Toisen maailmansodan aikana Saksassa kehitettiin bensiinin, dieselin ja voiteluaineiden valmistus kivihiilestä. Se tapahtui Fischer–Tropsch-menetelmällä, jossa kivihiili kaasutettiin häkäkaasuksi eli hiilimonoksidisiksi. Siis aivan samalla periaatteella kuin autoissa olevat häkäkaasuttimetkin.
Oikea nimi oli kaasugeneraattori. Häkäkaasu ohjattiin jonkinlaisen katalysaattorin läpi. Bensiini oli niin korkealaatuista, että se toimi lentokoneiden moottoreissakin.
Samalla tekniikalla japanilaiset tekivät bensiiniä puusta, koska heillä ei ollut kivihiiltä käytettävissä.
27. tammikuuta, kun olin tätä kirjoittamassa, UPM ilmoitti biopolttoainetehtaan rakentamisesta Hollantiin Kotkan sijasta. Se on kyllä suuri kansallinen tappio ja häpeä, joka johtui härkäpäisestä hallinnosta ja politikoinnista.
Sotaveteraanit kertoivat, että Alavudellakin oli saksalaisten bensavarasto. Se oli niin salainen, että venäläiset eivät sitä tienneet.
Monta kertaa venäläiset pommikoneet lensivät Alavuden ylitse, kun kävivät pommittamassa Seinäjokea ja Vaasaa. Olisi siinä melkoinen nuotio syttynyt, jos olisivat tienneet.
Tätä tekniikkaa uusiutuvan polttoaineen valmistamiseen käyttää myös öljy-yhtiö Shell, jossa raaka-aineena käytetään muovipitoista kaatopaikkajätettä.
Meillä toimii sellainen yhdistys kuin Suomen ekoautoilijat. Olemme kehittäneet kaasugeneraattoreita, suodattimia ja säätötekniikkaa ja myös sähköä ja lämpöä tuottavia pienvoimaloita. Niissä on polttoaineena risusavottapuu, rakennusjätteet ja jätemuovi.
Kaikki kehittämistyö tapahtuu omana työnä ja kustannuksin. Valtiovallan vastustuksesta ja kiusanteosta huolimatta on maalaisjärjellä vaikea käsittää, miksi puujätettä käyttävää kaasugeneraattoria ei saa asentaa kuin 2009 ja sitä vanhempiin autoihin.
En ymmärrä, miksi venäläisellä maakaasulla toimivaa autoa sanotaan biokaasuautoksi. Maakaasu on samanlaista fossiilista polttoainetta kuin öljykin. Onhan kuitenkin maakaasuverkossa vajaa prosentti toki biokaasuakin.
Jos ne sota-ajan automiehet eivät olisi osanneet hoitaa tavaraliikennettä, olisimme Putinin leivissä. Se olisi yksi ratkaiseva tekijä Suomen itsenäisyyden säilymisessä. Kun otetaan huomioon tämänhetkinen maailmanpoliittinen tilanne. Olettaisi, että Suomen hallinnossa jonkun korvien välissä raksuttaisi, miten huoltovarmuus pitäisi hoitaa.
Meille suomalaisille on kovin tärkeää, kuka osaa siellä tunkion päällä kiekua. Keinot ovat sivuseikka.
Urho Kari, Lehtimäki