Taimi Mäntyniemi oli Nikolai ja Maria Ahosen yhdeksänlapsisen perheen viimeisin jäsen. Perhe asui Koskenvarren jokivarrella. 15-vuotiaana Taimi hankki polkupyörän osamaksulla toimiessaan apulaisena Maamieskoululla. Sotavuosien aikana Taimi työskenteli Kokko Oy:ssä ja toimi myös Lottana ilmavalvontatehtävissä.
Jatkosodan aikana Taimi tapasi tulevan puolisonsa Antin. He menivät naimisiin kesällä 1942, ja esikoinen Tuula syntyi 1943 sodan vielä jatkuessa. Äiti ja tytär viettivät ensimmäiset vuotensa Ahosen mummolassa Koskenvarrella ja Antin vanhimman veljen Jalmarin kotona Pynttärissä.
Antti oli sodan loputtua käynyt poliisikoulun ja saanut järjestyspoliisin pestin Vaasasta, jonne perhe muutti 1945. Perheen nuorimmainen Esko syntyi 1949, kaupasta sai Taimin kertoman mukaan appelsiinejakin.
Iso asia Taimin ja koko perheen elämässä oli omakotitalon rakentaminen Vaasan Korkeallemälle, minne muutettiin juhannuksena 1958. Talosta muodostui tärkeä tukikohta. Taimi jatkoi työuraansa Vaasassa aluksi Tiklaksella ja myyjättärenä Valion kaupoissa sekä elintarvikeliike Pihlajamaalla. Taimilla oli palveluammattiin sopiva luonteenlaatu, hän jaksoi vaikeinakin hetkinä olla ystävällinen ja oppi myös hienosti ruotsin kielen.
Elämä jatkui ja pian omat lapset muuttivat opiskelemaan muualle Suomeen. Sen jälkeen iloa alkoi tulla lapsenlapsista vuodesta 1967 alkaen. Taimi sai yhteensä viisi lastenlasta, lastenlastenlapsia kymmenen.
Puoliso Antin vakava sairastuminen nopeutti suunnitelmaa muuttaa eläkepäiviksi Alajärvelle, ja haikein mielin Korkeamäen kodista luovuttiin vuonna 1982. Vaasan vuosia ehti lopulta kertyä 37.
Taimi sopeutui nopeasti Alajärven Kirkkotielle ja teki siitä taas mitä mieluisimman vierailukohteen omaisilleen ja ystävilleen.
Antti menehtyi vaikeaan sairauteen vuonna 1988 ja Taimin elämässä alkoi uusi kausi. Vierailut Helsinkiin ja Lohjalle läheisten luokse lisääntyivät entisestään, ja matkoja tyttären perheen kanssa tehtiin muiden muassa Ranskaan, Espanjaan ja Lappiin. Mieluinen vierailukohde hänelle oli Tuulan ja Pentin kesämökki Helsingin edustalla.
Alajärvellä ystäväpiiri kasvoi suureksi. Lastenlapset tapasivat sanoakin, että "Mummilla on tosi vilkas seuraelämä, kun aina puhelin soi ja joku on ovella koputtelemassa".
Taimin elämään mahtui iso määrä läheisten juhlia, ja isomummi oli lähes kaikissa mielellään läsnä kunniavieraana. Ja juhlipa Taimi näyttävästi myös omia merkkipäiviään. Esimerkiksi 90-vuotisjuhlissaan hän ilmoitti leikkisästi, että kohti 100 vuotta mennään, kuten sitten tapahtuikin. 100-vuotisjuhlat vietettiin Helsingin Vuosaaressa vuonna 2020. Taimi tykkäsi kovasti perhejuhlista, ja ollessaan voimissaan hoiti kaikki järjestelyt itse.
101-, 102- ja 103-vuotisjuhlat pidettiin kaikki Helsingin Marjaniemessä perhepiirissä. Viimeisissä juhlissa syyskuussa 2023 ei tytär Tuula enää ollut mukana, kun hän menehtyi äkillisesti joulukuussa 2022. Tämä oli iso menetys Taimille, kun Tuula eniten kaikista omaisista kantoi vastuuta Taimin hyvinvoinnista Onnitalon hoidon ohella.
Taimin oli aluksi vaikea uskoa, ettei Tuula-tytär enää tule käymään. Hän sitten totesi, että kyllä minun tämä täytyy kestää ja näin on tarkoitettu, että Tuula odottaa häntä Taivaan kodissa. Taimi pyrki piilottamaan suurta suruaan, vaikka ihan viimeisinäkin päivinään kaipasi Tuulaa.
Viimeiset vuotensa Taimi eli Helsingin Roihuvuoressa Onnitalossa, jonne Taimi Alajärveltä muutti elokuussa 2017. Taimi oli alkanut kaivata enemmän apua arjen rutiineissa, ja pääsi muuton myötä myös lähemmäs perhettään. Alajärven Kirkkotien elämänjakso oli kuitenkin myös ollut pitkä, 35 vuotta.
Viimeiset kuusi ja puoli vuotta Onnitalossa olivat hyvä vanhuuden jakso. Taimia kävi viikoittain joku tervehtimässä. Varsinkin Tuulan elinaikana vierailut olivat jopa päivittäinen sääntö eikä poikkeus.
Taimin pitkän elämän varrelle mahtui myös monenlaista sairautta ja leikkausta. Kuukausienkin sairaalajaksojen jälkeen Taimi kuitenkin aina ponnisti takaisin ja totesi omaan tyyliinsä, että “tänään ollut vähän parempi päivä kuin eilen”.
Taimi osallistui voimiensa mukaan myös seurakunnan toimintaan. Uskon Taivaan Isän huolenpitoon hän oli saanut omilta vanhemmiltaan, Marialta ja Nikolaita. Joka ilta rukouksissaan hän muisti kaikkia meitä, opetti oman iltarukouksensa myös lapsilleen ja lastenlapsilleen.
Taimi oli myös pyydetty lausuja eri tilaisuuksissa. Hän loihti itse puheitaan ja runojaan. Yhteen vieraskirjoistaan hän oli kirjoittanut runon: Katso ylös ja usko. Katso sivulle ja rakasta. Katso taakse ja kiitä. Katso eteen ja luota.
Kaipaamaan jäivät poika perheineen, edesmenneen tyttären puoliso ja lapset perheineen sekä muut sukulaiset ja laaja ystäväpiiri. Taimi Mäntyniemi haudataan synnyin pitäjänsä kirkkomaahan puolisonsa Antin viereen.
Esko Mäntyniemi, Taimi Mäntyniemen poika