Meillä lapsi rakastaa tarinoita merirosvoista ja etenkin merirosvoaarteista. Näissä tarinoissa usein on hiekkaan haudattuja aarrearkkuja täynnä kultakolikoita ja upeita koruja.
Merillä vietettyjen aikojen jälkeen nuo aarteet haudattiin tiiviisti piiloon ja turvaan, jottei kukaan muu niitä löytäisi. Ehkä tehtiin kartta, jotta vuosienkin päästä omistaja löytäisi aarteen luo.
Mihin sinä hautaat aarteesi? Mikä on aarteesi?
Usein olemme kuin nuo merirosvotarinoiden seikkailijat, jotka mustasukkaisesti kokoavat maallisia aarteita - piilotamme ne, emmekä ole niitä valmiita jakamaan.
Tuovatko nuo aarteet meille todellisen onnen, jos elämän keskiöstä puuttuu usko Korkeimpaan, vai joudummeko merirosvojen tavoin kulkemaan läpi elämän täyttäen tyhjyyttä maallisilla aarteilla?
Ja kuten nuo merirosvot aikanaan, emme mekään voi aarteita täällä kantaa mukaamme.
Jeesuksella on meille tähän ratkaisu. Matteuksen evankeliumissa sanotaan: ”Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle. Täällä tekevät koi ja ruoste tuhojaan ja varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen. Siellä ei koi eikä ruoste tee tuhojaan eivätkä varkaat murtaudu sisään ja varasta. Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi.”
(Matt 6:19-21)
Taivaalliset aarteet, usko Jumalaan ja luottamus Kristuksen pelastavaan tekoon, ovat taivaallisia aarteita, joita kukaan ei meiltä kykene viemään pois.
Taivaalliset aarteet antavat elämälle ja niille asioille mitä elämässä arvostamme lujan pohjan. Ja ennen kaikkea, nuo aarteet kantavat tästä todellisuudesta iäisyyteen.