Olin valmistunut diplomi-insinööriksi Teknillisestä Korkeakoulusta Otaniemestä 1.9.1964, mutta minulla oli suorittamatta vielä lopputenttejä, muun muassa englannin tentti Helsingin Kauppakorkeakoulussa, jossa aikani kuluksi myös opiskelin, tosin pääasiassa käymällä tenteissä, koska olin jo töissä.
Päätin käyttää kesälomastani osan menemällä englannin kielikurssille Lontooseen.
Kun olin myös saanut kutsun koulukaverini häihin Pariisiin, niin päätin pistäytyä Englannista käsin häissä Pariisissa. Häät 11.7.1965 olivat mukavat, vieraita paljon ja tunnelma mukava.
Lopuksi, kun muut häävieraat olivat jo poistuneet, jäin vielä hääparin luokse joksikin aikaa muistelemaan Tuula-morsiamen kanssa kouluaikaa ja opettajia Karstulan oppikoulussa.
Sitten hääpari tarjoutui viemään autollaan minut kaupunkiterminaaliin lentokentälle menoa varten.
Saavuimme viime hetkellä, kun bussi oli lähdössä lentokentälle.
Bussi oli täynnä. Siksi jouduin pyytämään kaikkia bussin keskikäytävän kääntöistuimilla istuvia matkustajia nousemaan ylös päästäkseni bussin perällä olevalle tyhjälle istuimelle.
Keskikäytävällä istuvat matkustajat katselivat tuiman näköisinä minua, myöhästelijää. Osa huomasi ruusun, jonka morsian oli kiinnittänyt rintapieleeni.
Matka Beuvaisin kentältä Pariisin läheltä kohti Lontoota ja Lympnen kenttää sujui hyvin, mutta kenttää lähestyttäessä tuuli yltyi pyörteiseksi, lentokone siirtyi kiitotien sivuun.
Laskeutumisvaiheessa koneen oikean siiven kärki kosketti ja tarttui kentän pintaan, oikea siipi irtosi rungosta ja vei mukanaan tankin.
Kone kääntyi pituusakselinsa ympäri, liukui selällään pitkän matkan ruohikolla.
48 matkustajan riippuessa pää alaspäin turvavöistä, teksasilaiselta putosi povitaskusta pieni whisky-pullo.
Kun pääsimme irti turvavöistä, teksasilainen tarjosi minulle ryyppyä.
Vastasin: ”Tällaisessa tilanteessa juon vain konjakkia!”
Teksasilainen jäi sanattomaksi. Tämän jälkeen yhdessä erään toisen matkustajan kanssa, jota kutsuin ”lentäväksi hollantilaiseksi”, otimme komennon käsiimme.
Sanoin kuuluvalla äänellä: ”Jätetään matkatavarat ja poistutaan koneesta nopeasti, koska kone voi räjähtää.”
Se tehosi. Paikalle koneen viereen tuli pelastushenkilöstö avustamaan. Ohjasimme matkustajat pois koneesta ja kaaoksesta.
Hyppäsin viimeistä edellisenä koneesta ja juoksin koneesta noin 30 metriä sivuun, koska pelkäsin koneen räjähtävän. Sitä ei tullut, vaikkakin kone vaurioitui. Kukaan ei kuollut. Neljä matkustajaa vietiin sairaalaan.
Muut matkaajat koottiin terminaaliaulaan toipumaan ja keskustelemaan kokemuksistaan.
Kiinnitin huomiotani yhteen kaveriin, joka kierteli aulassa etsien ilmeisesti jotakin.
Vihdoin hän, lentokoneessa vierusmatkustajani, huomasi minut ja tuli luokseni.
Hän kiitti minua matkustajien auttamisesta pois lentokoneesta, ja totesi: ”Olet rautahermoinen kaveri!”
Sitten hän otti whisky-pullon taskustaan, avasi sen ja tarjosi ryypyn. Totesin: ”Tilannehan on nyt muuttunut”, ja otin pitkän ryypyn ja kiitin.
Jussi Sauna-aho
Kirjoittaja on kotoisin Soinista Niemen kylästä, jota myös Torasperäksi kutsutaan