Jo kauan sitten päätin, että kun minun on aika kirjoittaa rakkaaseen Järviseutu-lehteemme se kaikkein viimeisin kolumni ennen eläkkeelle jäämistäni, sen aihe on lehden tilaajat.
Nyt se hetki on tullut ja työni Järviseutu-lehdessä on valmis.
En voi kyllin kiittää kaikkia teitä monia tuhansia ihmisiä, jotka olette ylläpitäneet Järviseutu-lehden tilaajayhteisöä jokainen omalta osaltanne.
Jokainen tilaus on lupaus, joka antaa mahdollisuuden jatkaa tämän lehden tekemistä. Ja jokainen tilaus merkitsee toimitukselle sitoutumista tämän luottamuksen arvoisesti. Vain tällä tavalla on syntynyt Järviseutu, joka on järviseutulaisten näköinen tilattu paikallislehti.
Vaikka lehden tilaukset tulevat nykyisin pääsääntöisesti sähköisten toimintojen kautta, niin haluan kertoa ja muistuttaa, että lehden toimitukselle jokainen tilaus on tuonut iloa ja jos peruutus on tullut, olemme pohtineet, miksi näin kävi. Sillä ilman tilauksia lehti ei voi mennä eteenpäin.
Erityisen kiitoksen ansaitsevat ne lukuisat vanhemmat ja isovanhemmat, jotka ovat halunneet varmistaa jälkikasvunsa yhteydet vanhaan kotiseutuun Järviseutu-lehden tilausten avulla. He ja kaikki muutkin tilaajat ovat varmistaneet, että alueemme viestit kehityksestä, uudistumisesta ja paluumuuttajien toiveesta menevät viikosta toiseen tärkeälle sidosryhmälle, eli Järviseudun alueen tunteville ihmisille.
Lehden tilausten ylläpitäminen ei ole pikkuasia, se ei ole helppoa, eikä se ole itsestäänselvyys. Järviseutu-lehden tilaajakannan rakentamisen aloitti päätoimittaja Jalmari Sauli jo 1930-luvun loppupuolella. Tilausten ja niiden muodostaman yhteisön ja merkityksen selvittäminen on sen verran vaativa asia, että nostan kyllä korkealle hattua tuon köyhän ajan uranuurtajille ja oman alueen lehden tekijöille, että onnistuivat niin hyvin.
Tämä Järviseudun seutukunta ei ehkä olisi tällainen, jos oman paikallislehden kautta ei olisikaan voitu tiedottaa iloista ja suruista ja vahvistaa hienon seudun identiteettiä.
Sitten aiheeseen liittyvä pieni anekdootti lapsuudesta. Isäni Kullervo Rautio oli vilkas ja puhelias ja pisti asioita toimeksi. Järviseutu-lehden päätoimittaja-aikanaan hän hoiteli oman lehden levikkityötä ja järjesti mielellään lehden tilausasiamiehille retkiä ja mukavia hetkiä. Hän toimi myös Ilkka-lehden tilausten keskusasiamiehenä ja hoiteli kuuluisaksi tulleita kahvikalusto- ja kaulakellokampanjoitakin. Kysyin Nelma-äidiltäni viime viikolla, miten niitä satoja kahvikalustoja oikein sieltä meidän aitasta Kortekylän koululta annettiin. Hän kertoi, että me aina ensin tarkastimme puolen tusinan kalustolaatikon, että kaikki kupit ja lautaset olivat ehjiä. Sitten kun asiamies tai tilaaja tuli kalustoaan hakemaan, keitettiin hänelle tavan mukaan tietenkin kahvit meillä kotona. Hän muisti myös selkkauksen, jossa oli luvattu Seura-lehden tilauksestakin kalusto. Siitäkin selvittiin. Äitini muisteli myös tilannetta, jossa tilauslahjana oli kaulakello. Lapset olivat jo kaukaa huutaneet: ”Nyt se kikkikellokauppias tulee.”
Koko ikäni olen seurannut tätä lehteä läheltä ja tämän siis halusin sanoa: Jokainen lehden tilaaja vahvistaa yhteistä Järviseutuamme yhä edelleen.
SARI HEINILÄ
Päätoimittaja 1996–2021