Te­ra­peut­tis­ta viih­det­tä ilman järjen häivää – ala­jär­ve­läi­nen Anus Mundi on pitänyt hauskaa jo lähes 40 vuotta

Alajärvi
Hannu Matintupa ja Hannu Siirtola muistelevat Anus Mundin keikkoja, joilla tahtoi aina sattua ja tapahtua.
Hannu Matintupa ja Hannu Siirtola muistelevat Anus Mundin keikkoja, joilla tahtoi aina sattua ja tapahtua.
Kuva: Erja Pekkala

Lähes 40 vuotta keikkailleen alajärveläisbändi Anus Mundin kokoonpanoon kuuluvat Hannu Matintupa ja Hannu Siirtola paljastavat, että yhtyeen suurimmat haaveet elävät edelleen kirkkaana.

– Odotamme, että meille myönnetään kulttuuripalkinto ja että pääsemme esiintymään Wembley Stadiumille, miehet sanovat naamat peruslukemilla.

Kommentti voisi hämmästyttää. Ovatko nämä muusikot nyt ihan tosissaan? Mutta kun kuuntelee miesten muistelua bändin historian ajalta ja katselee samalla vanhoja valokuvia, ei Anus Mundiin liittyen hämmästytä enää mikään.

Menoa ja meininkiä on riittänyt ja kuten Hannut toteavatkin, tarkoituksena on ollut kautta aikojen tarjota bändille itselleen sekä yleisölle terapeuttista viihdettä ilman järjen häivää. Ja siinä he ovat ilmeisesti onnistuneet, niin hauskoja muistoja on matkan varrelta mieleen jäänyt.

– Se kyllä naurattaa vieläkin, kun Pynttäri (Janne Niemi-Pynttäri) jäi katiskaan kiinni, Matintupa hekottaa.

Bändin päämääränä ei aina ollut keikoilla edes musiikin esittäminen, vaan lavalla nähtiin yleisöön uppoavia show-esityksiä. Joskus esitettiin Vahvin mies -kisaa ja mitä performanssia milloinkin. Rokulipäivillä Palotorin lavalla vuorossa oli ollut televisiossa esitetyn Pelkokerroin-realitysarjan jonkinasteinen imitointi.

– Me laitettiin katiskaan piimää ja kalapuikkoja ja testattiin, pääseekö Pynttäri sinne sisälle. Pääsihän se, mutta häntä ei meinattu saada ulos sieltä katiskasta sitten millään, bändissä solistina toiminut Matintupa jatkaa.

Tarina päättyi niin, että lopulta katiska oli pitänyt repiä auki, jotta sinne sujahtanut mies saatiin pois satimesta. Niemi-Pynttäri oli kova tunkemaan itseään milloin mihinkin. Kerran hän kuulemma sulloutui karkkiautomaattiin.

Anus Mundin ensimmäinen keikka oli vuonna 1987. Kuvassa soittajia ja muita kanssahäilääjiä. Vasemmalta Hannu Siirtola, Tommi Vainio, Kyösti Aho, Tommi Tuisku, Raimo Pesonen (takana), Tero Kalliomaa, Hannu Matintupa, Juha Matintupa ja Juha Honko. Kuva: Anus Mundin kotialbumi.
Anus Mundin ensimmäinen keikka oli vuonna 1987. Kuvassa soittajia ja muita kanssahäilääjiä. Vasemmalta Hannu Siirtola, Tommi Vainio, Kyösti Aho, Tommi Tuisku, Raimo Pesonen (takana), Tero Kalliomaa, Hannu Matintupa, Juha Matintupa ja Juha Honko. Kuva: Anus Mundin kotialbumi.
Meidän settimme oli hyvä keino saada porukka pihalle. Tupa oli tuolloinkin ihan täysi, mutta kun me aloitimme soittamaan, niin ihmiset painuivat ulos ikkunoista ja ovista.
Hannu Matintupa

Vain pystykorva yleisönä

Mieleen on jäänyt myös Kyyjärven keikka jonakin vuonna. Vanha nuorisoseuran talo oli jäätävän kylmä ulkona paukkuvan pakkasen vuoksi. Tekniikka ei aina ollut ihan justiinsa kohdallaan ja tuolloin sattui puuttumaan mikrofonin jalka. Sen virkaa hoiti lattiaan isketty suksisauva ja siihen kiinni teipattu mikki.

Matintupa totesi, että heidät kannatti laittaa esiintymään aina viimeisenä.

– Meidän settimme oli hyvä keino saada porukka pihalle. Tupa oli tuolloinkin ihan täysi, mutta kun me aloitimme soittamaan, niin ihmiset painuivat ulos ikkunoista ja ovista, mies muistelee.

Vain yksi jäi. Nimittäin pystykorva, joka oli köytetty kiinni johonkin tolppaan.

– Olisi sekin varmasti lähtenyt, mutta ei päässyt. Siinä se istui ja ulvoi mukana, kun soitimme. Joku ajoi sisään mopolla, mutta hänkin meni heti ulos.

Heittäytymistä. Sana kuvaa ehkä parhaiten anusmundilaisten esiintymisfilosofiaa. Vanhat kuvat kertovat ohuen häivähdyksen, miltä keikoilla on ehkä näyttänyt.

– Olihan se sellaista pientä hulluutta punkrock henkistä näytelmää ja teatteria. Kaikki oli täyttä fiktiota ja siihen tipahti heti mukaan, kun lähdettiin keikalle. Hauskanpito alkoi siitä hetkestä, kun taksi ajoi pihaan, Hannu Siirtola kuvailee.

Esiintymisasut vedettiin ylle isosta muovipussista, mitä käteen sattui tarttumaan. Kuva: Anus Mundin kotialbumi.
Esiintymisasut vedettiin ylle isosta muovipussista, mitä käteen sattui tarttumaan. Kuva: Anus Mundin kotialbumi.

Tavoite maailman huonoimman bändin titteli

Esiintymisasut ovat täysin linjassa Siirtolan kuvauksen kanssa, niin monenkirjavaa noin seitsemällä bändin jäsenellä oli päällä. Rokkareiden tyyliä kuvaa hyvin bändin perustaja Raimo Pesosen toteamus Botnia Beat -lehden kotisivuilla

– Joskus genitaalit lipesivät liian kireistä esiintymisvaatteista ulos kesken keikan, joskus sitä oli yllättäen lavalla kokovartalonahka-asussa, kun esiintymisasuksi sovittu lakana lipsahti päältä.

Hannut kertovat, että heillä oli keikoilla mukana vaatteita, peruukkeja ja muuta rekvisiittaa sisältänyt muovisäkki, josta vedettiin päälle, mitä käteen sattui.

Anus Mundin ensimmäinen keikka oli vuonna 1987. Yhtyeen biisilista on koostunut aina lahtelaisen huumorirock-yhtye Sleepy Sleepersin covereista. Bändillä on muutamia omiakin kappaleita ihan demoksi asti soitettuna. Toisinaan Sleeppareiden coverit oli sanoitettu uusiksi ja sattuipa niinkin, että keikalla toinen solisti lauloi Väinöä ja toinen jotain aivan muuta.

Miesten mukaan keikkasetti on pysynyt samana ja yleisölle esitetään joka kerta Sleeppareiden legendaarisimpia biisejä Väinön lisäksi kuten Kuka mitä häh, Tärisin mä täysin ja Keskiyön aikaan.

Alkuun bändi harjoitteli paljon. Rokkia soitettiin sekä Alajärven nuorisoseuran talon yläkerrassa että bändien harjoitustilassa Pynttärintien varressa. Biisit valittiin sen mukaan, mikä tuntui lähtevän hyvin soimaan. Se mikä ei toiminut, heitettiin pellolle.

– Tarkoitus oli olla maailman huonoin bändi, mutta ei me siinä onnistuttu, kun ei vaan voitu olla niin huonoja, Siirtola sanoo.

– Ei onnistuttu siinäkään, kun oli niin hyviä soittajia, Matintupa jatkaa.

Aina kun lähdettiin, puhuttiin kiertueesta, vaikka oli vain yksi keikka kyseessä.
Hannu Siirtola
Bändi keikalla Kyyjärven Nopola Pop -festivaaleilla. Kuva: Anus Mundin kotialbumi.
Bändi keikalla Kyyjärven Nopola Pop -festivaaleilla. Kuva: Anus Mundin kotialbumi.
Anus Mundin alulle panija oli Raimo Pesonen. Kuva: Anus Mundin kotialbumi.
Anus Mundin alulle panija oli Raimo Pesonen. Kuva: Anus Mundin kotialbumi.

Kyyjärvelle Amerikkaan

Alkuperäiseen kokoonpanoon kuului Hannu Matintuvan (Iso-Däni) ja Hannu Siirtolan (Vimpelin-Vee) lisäksi Juha Matintupa (Maximum), Tero Kalliomaa (Armijadäni), Tommi Vainio (Joukonväinö), Janne Niemi-Pynttäri (JD-Umpio) ja Raimo Pesonen (Raimopee).

– Soittajia bändissä on vuosien varrella ollut melkein yhtä paljon kuin väkeä Viipurin asemalla. Alkuperäinen runko on kuitenkin säilynyt näihin päiviin asti, miehet kertovat.

Bändi on keikkaillut Alajärven lisäksi lähikunnissa. Yksi suosituimmista keikkapaikoista oli silloinen Kitron hovi, nykyään ravintola Alvariini. Isolle yleisölle bändi pääsi esiintymään perinteisessä Lappajärven Tulivuorirockissa. Myös Kyyjärvellä Anus Mundi keikkaili usein.

– Kyyjärvi oli meidän Amerikka. Siellä käytiin paljon ja kerran soitettiin Pelle Miljoonan lämppärinä, Matintupa muistelee.

– Aina kun lähdettiin, puhuttiin kiertueesta, vaikka oli vain yksi keikka kyseessä, Siirtola nauraa.

Siirtola muistelee vielä erikoisinta keikkaa, joka hänelle on jäänyt henkilökohtaisesti mieleen.

– Soitimme Lataamo-baarissa ja minulle iski rytmihäiriö. Pulssi nousi kahteensataan ja jouduin käymään terveyskeskuksessa. Siellä se laitettiin lääkkeillä kohdilleen ja pääsin jatkamaan keikkaa.

Hannut toteavatkin, että aina on sattunut ja tapahtunut, mutta se on kuulunut bändin luonteeseen. Keikoille lähdetään kuitenkin, jos pyydetään. Viimeisin esiintyminen oli viime kesänä Lappajärvellä.

– Nyt ikä rajoittaa. Touhu on enemmänkin setin soittamista ja pidetään keskenämme hauskaa, miehet summaavat.

Mainos
Järviseutu-lehden pelit

Pelaa Järviseudun digitaalisia pelejä

Aivojumppaa tai rentoa ajanvietettä – tutustu peleihin ja löydä suosikkisi

Aloita pelaaminen
Ilmoita asiavirheestä