Äitimme, terveydenhoitaja Tuula Heikkilä (o.s. Hyvämäki) kuoli sunnuntaina 13. elokuuta hyvinvointikoti Arvidissa Tampereella 81-vuotiaana. Hän sairasti viimeisinä vuosinaan reumaa ja Alzheimerin tautia. Tuula siunattiin haudan lepoon Nurmijärvellä 9. syyskuuta kauniina ja lämpimänä syyspäivänä.
Tuula syntyi Martta ja Jalmari Hyvämäen maanviljelijäperheeseen 17. marraskuuta 1941 Nurmijärvellä Lepsämän kylässä. Tuula kirjoitti ylioppilaaksi Nurmijärven yhteiskoulusta 1960.
Lepsämästä Tuulan tie vei Helsingin sairaanhoitajaopistoon. Aika opistossa oli antoisaa. Nuoret naiset jakoivat keskenään niin ilot kuin surut, kuten Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn salamurhan 1963. Tuula valmistui sairaanhoitajaksi 1964.
Helsingissä nuori sairaanhoitaja tapasi isämme, Pohjanmaalta kotoisin olleen nuoremman konstaapelin Pauli Heikkilän 1964, ja he menivät naimisiin 1967. Tuula halusi monta lasta, ja meitä lapsia siunaantuikin neljä.
Tuulalle tuli tutuksi “puoli Suomea” perheemme muuttaessa sittemmin aviopuolisonimismiehen perässä ensin Vantaalta Vaalaan, sitten Töysään ja 1982 Alajärvelle. Tuula oli töissä kouluterveydenhoitajana Alajärven kirkonkylän ala-asteella 1982–1985.
Alajärven-ajoilta Tuulaan ja meihin lapsiin tarttui pesäpallokuume. Palasimme Alajärven ja Vimpelin pesäpallokentille monena kesänä, vaikka olimme jo muuttaneet Veteliin 1985.
Tuula jäi eläkkeelle Vetelin neuvolasta 2002. Hän oli erittäin arvostettu "neuvolan täti". Me lapset saimme vapaa-ajalla kuulla kehuja äitimme otteesta hänen asiakkailtaan, nuorilta äideiltä. Empaattinen ammattilainen ymmärsi myös isän ja äidin välisen herkän dynamiikan.
Tuula rakasti lapsia, omia ja toisten. Erityisen tärkeitä olivat lapset ja lastenlapset. Muita hänelle tärkeitä asioita olivat muun muassa kirjojen lukeminen ja niistä keskusteleminen, matkat Lappiin ja Välimerelle sekä lentopallon pelaaminen.
Tuula nautti erilaisista kirjallisista puhdetöistä, kuten valokuva-albumien ja lehtileikekansioiden ylläpidosta. Hän keräsi tuntemiensa ihmisten kuolinilmoituksia 1970-luvun lopulta. Kuolinilmoitukset eivät olleet surullinen asia. Tuulan omin sanoin “maallisen elämän tilapäisyys antoi vahvan kipinän elää täydesti jokaisen päivän.”
Olemme onnellisia, että äiti ja isä ehtivät harrastaa eläkkeellä yhdessä. He matkustelivat, lukivat vuorotellen ääneen esimerkiksi Sinuhe egyptiläistä ja seurasivat tiiviisti alkuiltapäivän saippuasarjoja. Mukavia muistoja kertyi myös kesäisistä pyöräilylenkeistä kotiseudulla Vetelissä.
Isä sairastui eturauhasen syöpään 2010. Äiti toimi omaishoitajana isän kuolemaan asti 2013. Vuotta myöhemmin äiti muutti Vetelistä Tampereelle lähemmäs lapsiaan ja lastenlapsiaan.
Saimme nauttia äitimme seurasta vielä monta vuotta.
Pertti Heikkilä
Terhi Heikkilä
Arto Heikkilä
Tarmo Heikkilä
Kirjoittajat ovat Tuula Heikkilän lapsia.