Marraskuun pimeys pääsi tänä vuonna yllättämään kehon ja mielen. Pyhäinpäivän hautausmaiden kynttilämerikään ei onnistunut kääntämään positiiviseksi marraskuun synkkyyttä.
Onneksi seurakuntavaalit järjestettiin marraskuussa jo yhteisin voimin, mutta äänestysprosentti jäi silti valjuksi. Uusi valtuusto aloittaa tammikuussa. Uutta kohti mennään askel kerrallaan ja haetaan tulevaa yhteistä suuntaa.
Kaiken synkkyyden keskeltä laskeudumme kirkkovuodessa adventin aikaan. Sana adventti tulee latinankielisestä sanonnasta adventus Domini, Herran tuleminen.
Adventtiaika valmistaa meitä jouluun, valo kerrallaan. Adventista jouluun on vanhastaan vietetty niin sanottua adventtipaastoa eli pientä paastoa. Nykyään enää harvemmin paastotaan, sillä pikkujoulujen notkuvat herkkupöydät pitävät huolen, että jouluruoka on jo etukäteen syöty moneen otteeseen.
Jokaisella adventtisunnuntailla on oma teemansa. Ensimmäisen adventin teema on nöyryys. Toisen adventin aiheena on Kristuksen paluu. Kolmannen adventin teema on katumus. Neljännen adventin aihe on ilo.
Näiden teemojen äärellä voit viivähtää adventtisunnuntaisin nettikirkossa tai paikan päälle saapuen. Näiden teemojen pohdiskelu voi antaa jouluun erilaista syvyyttä, mitä ehkä olet kaivannut.
Ensimmäisen adventin lempivirressäni 15 lauletaan: Jeesus, sä Herramme, sua seurata tahdomme. Kanssamme kulje eteenpäin, yhdessä, yksittäin. Hoosianna, hoosianna, hoosianna, hoosianna! Saavu jo, kuningas, luoksemme täyttämään toivomme.