Otsikon ajatus on peräisin ruotsinkielestä ja kuuluu mellan hägg och syren. Sanonnan alkuperästä on useampiakin tarinoita, mutta sisältönä kaikissa on tuokioiden ohikiitävyys ja ajan lyhyys.
Joskus tuomen ja syreenin kukinnan välinen aika on niin hetkellinen ettei sitä oikeastaan edes ole. Kun toinen lakastuu, toinen alkaa puhjeta kukkaan.
Tämä tunnelma sopii tietysti Suomen kesään ja jos oikein herkistää, niin sopiihan se kuvaamaan ihmisen elämänkaarta. Juuri nyt on kesä edessä ja tässä vaiheessa punnitaan jokaisen suhtautumistapa tähän ainutlaatuiseen vuodenaikaan.
On rentoilijoita, jotka elävät hetkessä. Aamulla tunnustellaan, miltä tuntuu ja sen mukaan touhutaan. Syvärentoutujilla taas pulssikin hidastuu, katse seisahtuu ja elimistö kerää verkkaudesta tiivistyvää puhdasta energiaa. Tästä lepotuolinäkökulmasta katsellessa listaihmisten kesänvietto vaikuttaa oudolta ja vaivalloiselta.
Listakesäilijällä on ollut jääkaapin ovessa huhtikuusta asti alati päivittyvä tieto mitä kesäkaudella on tehtävä. Työkohteet lisääntyvät ja haarautuvat osatehtäviin.
Listailija nauttii kun saa vetää viivan urakan päälle. Luettelon ikävä puoli on loppumattomuus, onnistunut ikkunanpesu johtaa verhojen vaihtamiseen, joka johtaa tapetin tarkasteluun, joka johtaa rautakauppaan.
Ja siellä avautuu uskomattoman monipuolinen vielä listaamattomien tehtävien verkosto, joka huipentuu kassalla lompakon räjähtämiseen.
Listakesänviettäjä saa rauhan vasta kun syksy saapuu ja yöpakkanen puraisee. Juuri nyt on ikkuna vasta raollaan ja kaikki vaihtoehdot mahdollisia. Hengitellään ja tunnustellaan, kesä odottaa meitä – hetken.