Tuomittu on kova ja lopullinen sana. Siunattu tai armahdettu ovat vapauttavia sanoja. Nämä molemmat osat, tuomitun ja armahdetun, ovat läsnä kirkkovuoden viimeisen sunnuntain, tuomisunnuntain evankeliumissa Matt.25:ssa. Tuomio tulee pahan vuoksi, siunaus ja armo vapauttavat pahasta ja sen vallasta.
Viimeinen tuomio on lopullinen. Ajallisissa tuomioistuimissa on yleensä valitusoikeus ylempään tuomioistuimeen, mutta sielläkin lopulta tulee viimeinen, lopullinen tuomio, johon ei enää voi hakea mistään muutosta. Inhimillisessä elämässä aina tehdään virheitä, myös oikeudenkäytössä. Valitettavasti epäilty ja syytetty saa usein tuomion jo julkisuudessa ennen kuin oikeus on edes tutkinut hänen mahdollista syyllisyyttään ja antanut tuomiotaan.
Jumalan kaikkivaltiutta kuvaa se, että viimeinen tuomio on kertakaikkinen ja lopullinen, valitusteitse siihen ei tarvitse hakea muutosta. Hänen tuomionsa on oikea. Kristus istuu kirkkautensa valtaistuimelle ja jokainen saa kuulla häneltä oikean tuomion. Tällä tuomiolla ei ratkaista enää kenenkään kohtaloa. Siitä Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumin kolmannessa luvussa näin:
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän. "Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita, mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei uskonut Jumalan ainoaan Poikaan.
Jumala ei siis pyri tuomitsemaan ihmistä, vaan armahtamaan. Hän on tuominnut Poikansa, jotta sinä saisit armon. Tänään Kristus istuu armonsa valtaistuimella Valtakunnassaan. Tästä heprelaiskirjeessä kirjoitetaan: Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa.
Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme. (Hepr 4:14-16). Hän, viaton ja synnitön, on pelastavana läsnä, hänen sanansa siirtää tuomitun siunatuksi.