Veeti Hautala nojailee pyöräänsä, tähyilee ympärilleen ja tarkastelee mailmaa kännykän näytön läpi. Hänen vieressään omia puhelimiaan katsovat Onni ja Otso Tallbacka.
Vuoden odotetuin mobiilipeli Pokèmon Go on muodostunut sekä maailmalla että Suomessa ilmiöksi, josta kaikki puhuvat ja jota kaikki pelaavat.
– Palvelin kaatuu välillä, koska käyttäjiä on niin paljon, Otso Tallbacka kertoo.
Käyttäjämäärät ovat nopeasti ylittäneet suosittuja sosiaalisen median palveluita.
– Me aloitettiin katsomalla videoita pelaamisesta ja kun peli tuli Suomeen, lähdettiin heti itse pyydystämään Pokèmoneja, pojat kertovat.
Pelin ideana onkin kerätä mahdollisimman paljon virtuaalisia Pokèmon- hahmoja eli pieniä ”taskuhirviöitä”. Niitä on satoja erilaisia.
Peli käyttää hyväkseen lisätyn todellisuuden tekniikkaa, jonka avulla voidaan tuottaa virtuaalista sisältöä todelliseen maailmaan. Kun todellista maailmaa katsoo esim. kännykän näytön kautta, voi nähdä vaikkapa omalla ruokapöydällään pomppimassa virtuaalisia hahmoja, tässä tapauksessa Pokèmoneja. Pelimaailmana toimii pelaajan oma lähiympäristö. Kännykän kameran ja GPS- paikannuksen avulla peliin luodaan oikea karttanäkymä, jossa pelaajan avatar (kouluttaja) liikkuu. Peli rakentuu siis oikeiden paikkojen ympärille ja pelaajan on lähdettävä liikeelle kaupungille, puistoihin ja metsiin voidakseen edetä pelissä. Veeti, Onni ja Otso olivat jo muutaman päivän aikana kävelleet ja pyöräilleet 30 kilometriä.
Kritiikkiä peli on saanut siitä, että pelaaja saattaa unohtaa tarkkailla todellista ympäristöään etsiessään ja pyydystäessään Pokèmoneja. Muu liikenne ei pelikartalla näy. Tämän vuoksi parasta olisikin katsoa ensin rauhassa kulkusuunta ja laittaa tämän jälkeen puhelin taskuun. Puhelin ilmoittaa lähellä olevista Pokèmoneista värähtelemällä.
Lisää aiheesta Järviseutu-lehdessä 27.7.
