Halu auttaa sotaan joutuneita ukrainalaisia sai Saila Kivipellon ja Maarit Korkia-ahon toimimaan.
Alajärveläisnaiset lähtivät viikko sitten Tallinnan kautta Puolaan, josta toivat Suomeen kolmihenkisen ukrainalaisperheen: äidin sekä hänen 17- ja 4-vuotiaat poikansa.
Perheen 22-vuotias poika jäi Ukrainaan odottamaan kutsua maataan puolustamaan.
– Oli suunnaton helpotus ja ilo, kun perhe kohtasi Helsingissä asuvat sukulaisensa satamassa ja pääsi heidän luokseen asumaan. Kyllä siinä itkettiin puolin ja toisin, Kivipelto muistelee viime sunnuntain tapahtumia.
Lahjoitus kellarissa asuvalle naiselle
Naisten lainaksi saama sponsoriauto pakattiin Helsingissä täyteen muun muassa lääketarvikkeita ja maastopukuja.
Mukana oli myös kohdennettu lahjoitus kellarissa sotaa paossa olevalle ukrainalaisäidille ja tämän vauvalle. Naisen osoite oli saatu hänen Saksassa asuvalta tuttavaltaan.
Kivipelto ja Korkia-aho veivät tavaralastinsa Puolan Lubliniin, jossa toimii paikallisten perustama lahjoitustavaran keräyspaikka.
– Pakkasimme äidille ja vauvalle tarkoitetut tavarat erikseen ja laitoimme pakettien päälle hänen osoitteensa ja puhelinnumeronsa, Korkia-aho kertaa.
Sitä, onko lähetys mennyt perille, naiset eivät vielä tiedä.
Pelko paistoi pojan kasvoista
Medykan rajanylityspaikalle Kivipelto ja Korkia-aho saapuivat lauantaina aamuyöllä. He ilmoittautuivat kuljettajiksi ja saivat päivän valjettua ukrainalaisäidin poikineen mukaansa paluumatkalle Suomeen.
Siinä vaiheessa suomalaiskuljettajia oli tullut kaksi lisää, joten Kivipelto ja Korkia-aho saivat huilia ajamisesta ja keskittyä huolehtimaan perheestä.
– Erityisesti vanhemman pojan kasvoista aisti hänen tuntemansa pelon. Hehän hyppäsivät täysin vieraiden ihmisten kyytiin, Korkia-aho muistelee.
Perheen äiti ei matkan aikana juurikaan uskaltanut ummistaa silmiään.
Ystävälliset tuntemattomat
Matkan edetessä luottamus alkoi rakentua ja keskustelua ryhdyttiin käymään Google-kääntäjäohjelman avulla.
Seurue pysähtyi huoltoasemilla ja osti perheelle ruokaa ja juomaa sekä pikkupojalle leluja ajankuluksi.
– Kävi niinkin, että tuntemattomat ihmiset halusivat ostaa kyydissämme sotaa pakenevalle perheelle evästä, Kivipelto toteaa.
Viron rajalla tarkastusta tehnyt poliisi antoi nelivuotiaalle yllättäen nallen. Helsingissä taksikuski maksoi junalle kiiruhtaneiden alajärveläisnaisten matkan kuullessaan, mistä he olivat tulossa.
Raskaan matkan parasta antia oli naisten mukaan juuri yhteisöllisyys: se, miten yksituumaisesti kaikki halusivat auttaa sodan alta pakenevia.
Uusi reissu mielessä
Kivipelto ja Korkia-aho työskentelevät yksilövalmentajina Startti-pajalla. He ovat tehneet töitä yhdessä kolme vuotta.
Puolan-matkaan he käyttivät loma- ja ylityövapaitaan. Kustannusten kattamiseen naiset saivat jonkin verran apua sukulaisilta ja tuttaviltaan.
Kivipellon Pekka-puoliso oli lähtenyt Puolaan evakuointikuljetuksia ajamaan jo aikaisemmin ja on reissulla vieläkin.
– Takaisin mennään ensi tai seuraavalla viikolla. Auto meillä on jo valmiina, naiset tuumaavat.