Meidänkin kotipitäjässämme asuu monta ukrainalaista perhettä. Kuinka he ovat kotiutuneet ja mitä kotiutuminen merkitsee?
Lehtimäellä asuva Natalia Filipovych (43), hänen aviomiehensä Vladimir (32) ja lapset Vitali (24), Sergei (17) ja Maksim (6) saapuivat pienestä Novovasylivka-nimisestä kylästä, Hersonin alueelta Suomeen vuonna 2022, pakoon sodan jaloista.
Sota laajeni täysimittaiseksi sodaksi Venäjän aloitettua hyökkäyksen Ukrainaan 24. helmikuuta 2022. Natalia kertoo, että päätös muuttaa pois Ukrainasta oli hyvin vaikea koko perheelle.
Ihan tyhjästä uuden elämän rakentaminen aivan vieraassa maassa vaatii valtavasti voimaa ja sopeutumista. Muistot menetetystä ja menetetyistä elävät varmasti vahvana mielessä.
Jopa talveen tottuneille suomalaisille, kylmä ja pitkä talviaika voi käydä raskaaksi. Entä sitten tällainen 25 asteen pakkanen? Sopeutuuko sellaiseen yhtäkkiä?
– Suomen talven kauneus ja rauha on lumoavaa, Natalia Filipovych sanoo.
Samoin ajattelee Filipovychin mukaan koko perhe. Talvi ja lumen määrä on hämmästyttänyt ja ihastuttanut.
Maksim-poika oli Suomeen tullessaan vain alle kolmen vuoden ikäinen. Muutto pienen lapsen kanssa aiheutti paljon kysymyksiä, pelkoa ja epävarmuutta, kuten myös tilanne Ukrainassa.
– Emme olleet koskaan aiemmin matkustaneet missään. Meillä ei ollut myöskään ulkomaan passeja.
Filipovych sanoo, että he työskentelivät kuukausikaupalla todella ahkerasti ja päämäärätietoisesti kerätäkseen rahaa pelkästään matkaa varten.
– Olimme jo aiemmin harkinneet ulkomaille lähtöä, koska työtä ei tahtonut olla. Sota vaikutti ratkaisevasti päätökseen. Tuttavamme, jotka olivat muuttaneet Suomeen muutamaa kuukautta aiemmin, suosittelivat meille Suomeen muuttamista. He kertoivat, että täällä saa majoituksen ja maksetaan alkuun pääsemiseksi toimeentulotukea.
Perhe matkasi Krimin, Moskovan, Pietarin ja Viipurin kautta Suomeen. Matka oli pitkä ja raskas.
– Jokaisella tarkastuspisteellä meitä pidettiin hyvin pitkään ja kuulusteltiin tarkoin. Kysyttiin, minne olemme matkalla, miksi ja kuinka pitkäksi aikaa.
Heidän asiakirjansa tarkastettiin erityisen huolellisesti, koska heillä oli vain Ukrainan sisäiset passit.
– Tuntui niin helpottavalta päästä Suomen rajalle, jossa tuttavamme ottivat meidät vastaan ja veivät meidät Lehtimäelle, jossa olemme nyt asuneet jo neljän vuoden ajan.
Filipovychin perhe on kotiutunut Lehtimäelle hyvin. Myös heidän kotipaikkansa Ukrainassa oli pieni, noin 700 asukkaan kylä. Sielläkin lähes kaikki tunsivat toisensa.
Filipovych kuvaa Novovasylivkaa tyypilliseksi ukrainalaiseksi arokyläksi, jossa on on paljon avoimia peltoja, metsäkaistaleita, kanavia sekä paljon aurinkoa ja tuulta.
Kylässä oli myös paljon pitkiä katuja omakotitaloineen, puutarhoja, viinitarhoja ja hedelmäpuita sekä paljon avointa tilaa. Kylässä valitsi maaseudun hiljaisuus, jota rikkoivat lähinnä maatalouskoneet tai tuuli.
Kyläläisten pääasiallinen toimeentulo tuli maataloudesta: viljan, auringonkukan ja vihannesten viljelystä sekä kotieläinten, kuten lehmien ja siipikarjanhoidosta. Natalian mukaan työpaikkoja kylässä oli vähän, joten osa asukkaista kävi töissä piirikunnan keskuksessa tai teki erilaisia kausitöitä.
Hän kertoo, että kylän infrastruktuurin on yksinkertainen, kuten Lehtimäellä, mutta varsin riittävä peruselämään. Heidän kotikylässä oli koulu, terveysasema sekä muutamia kauppoja.
Lämpötilaerot eri vuodenaikojen välillä olivat entisellä kotiseudulla suuret.
–Talvella lämpötila kylässä saattoi laskea jopa 28 astetta pakkaselle ja kesällä nousta 41 asteeseen. Talvisin taloja lämmitettiin yleensä hiilellä tai puilla, harvemmin sähköllä, koska sähkön saanti oli hyvin epävakaata.
Ahkera pariskunta on tehnyt monenlaista työtä. Natalia on työskennellyt välillä myyjänä kaupassa, tehnyt kausitöitä pelloilla, esimerkiksi vihannesten sadonkorjuussa. Hänen puolisonsa on Vladimir on tehnyt erilaisia rakennustöitä.
–Yleisesti ottaen työskentelimme siellä, missä töitä oli milloinkin tarjolla.
Pariskunta työllistyi ilokseen myös Lehtimäellä noin puolen vuoden kuluttua muutosta.
– Teemme mieluusti töitä. Lapset alkoivat opiskella ja nuorin meni päiväkotiin. Kaikki järjestyi vallan ihanasti.
Filipovych on valtavan kiitollinen ja onnellinen siitä, kuinka lämpimästi ja hyvin heidät on otettu Suomessa vastaan.
– Heti annettiin kaikki välttämättömät tavarat ja autettiin ihan kaikin mahdollisin tavoin. Se merkitsee todella paljon.
Kun Natalia miettii, mitä yhteistä ja mitä eroa suomalaisesta ja ukrainalaisesta kulttuurissa on, hän keksii heti joitakin.
– Yhteistä meidän maanviljelijäkansoissamme on työn kunnioitus, yksinkertainen ja ravitseva ruoka sekä perheen ja yhteisön merkitys.
Vaikka Filipovych puhuu yksinkertaisesta ja ravitsevasta ruuasta, peruskotiruuan taitamisen lisäksi tämän taitavan kokin ja kotileipurin hyppysissä valmistuu toinen toistaan herkullisempia leivonnaisia.
Näiden kahden maan kulttuurin erilaisista piirteistä Natalia nostaa esiin tunneilmaisun. Hän kertoo huomanneensa, että suomalaiset ovat erittäin rauhallisia ja suorapuheisia ihmisiä.
– Suomalaiset puhuvat vähän, huomattavasti vähemmän kuin ukrainalaiset. Ukrainalaiset ovat huomattavasti tunteikkaampia ja ilmaisevat asioita vahvemmin. Ukrainalaiset pitävät suomalaisia enemmän keskustelemisesta ja kaikenlaisesta väittelystä sekä asioiden jakamisesta.
Kun Natalia muistelee elämää Ukrainassa, hän huokaa, että siellä oli kaikki huomattavasti raskaampaa kuin täällä.
– Kaikkialla oli korruptiota ja köyhyyttä. Moni yritti huijata tai varastaa. Työn puutteen vuoksi monet nuoret joutuivat lähtemään Ukrainasta etsimään parempaa elämää. Meillä oli siellä hyvin vaikeaa. Onneksi täällä Suomessa on huomattavasti helpompi elää.
Arkielämä ja arjen monet rauhalliset rutiinit ovat auttaneet juurtumaan uuteen maahan. Useat ukrainalaiset haaveilevatkin jäämisestä Suomeen kokiessaan kotimaansa turvattomaksi palata. Eikä välttämättä ole enää kotiakaan, minne palata.
Usealla perheellä erityisesti lapset ovat juurtuneet hyvin Suomeen. Filipovych perheen nuorimmainen Maksim on asunut ja elänyt Suomessa jo pitempään kuin Ukrainassa.
– Haluan kertoa, että Suomi on kaunis maa. Ihmiset täällä ovat erittäin hyviä. Viihdymme täällä erittäin hyvin ja haluaisimme kovasti jäädä tänne. Kielen kanssa meillä on hieman vaikeaa, mutta se on vain ajan kysymys. Olemme kiitollisia tälle maalle, että se otti meidät vastaan ja auttoi meitä vaikeana hetkenä.
Juttua on muokattu 4.2.2025 kello 20.25: Sukunimi oli kirjoitettu väärin.