Järviseudun ammatti-insituutti Jamin Kurejoen toimipisteen edustalla maisemaa leikkaa kivipaasi.
Kolmitahoisen patsaan runko ja jalusta ovat betonia, minkä lisäksi sen joka sivulle on kiinnitetty musta graniittilaatta, johon on kaiverrettu tekstiä.
Paatta ympäröi laaja nurmikenttä, jota reunustavat puut.
Lämpimänä ja aurinkoisena kesäpäivänä tunnelma puistossa on rauhallisuudessaan lähes unenomainen, eikä anna mitään vihjettä siitä, mitä paikalla on joskus tapahtunut.
Kivi on nimittäin pystytetty yli 50 vuotta sitten muistoksi paikan käyttötarkoituksesta sotavuosina.
Alue kiven ympärillä on toiminut joukkojen kokoontumispaikkana vuosina 1939 ja 1941. Kaikkien alajärveläisten asekuntoisten miesten on mainittu kokoontuneen paikalla sota-aikana.
Myös sodasta kotiuttaminen on tapahtunut osittain tuon saman kentän kautta. Joskaan ei yhtä yhtenäisenä toimintana kuin sotaan lähtö.
Sotaväen ohella paikalla on koottu myös Alajärvelle sijoitettuja siirtolaisia.
Tämän lisäksi samalla paikalla järjestettiin ylimääräiset kertausharjoitukset vuoden 1939 lokakuussa. Niihin osallistuneita oli yhteensä 700.
Harjoitusten jälkeen edessä oli vielä pitkä marssi. Se suuntautui Lapualle, jossa sijaitsi lähin rautatieasema.
Patsas paljastettiin juhlallisin menoin
Patsaan paljastustilaisuutta vietettiin Järviseutu-lehden mukaan juhlallisin menoin sunnuntaina 6. kesäkuuta 1971.
Ensin juhlakansa osallistui jumalanpalvelukseen Alajärven kirkossa ja sen jälkeen seppeleiden laskuun sankarihaudoilla.
Tämän jälkeen oli vuorossa siirtyminen Kurejoen maatalousoppilaitokselle, jossa paljastettiin itse Muistojen patsas. Patsaan on suunnitellut kuvataiteilija Eero Nelimarkka.
Patsaan paljastuspuheen piti rovasti Otto Tunturi, joka totesi muistopatsaasta muun muassa seuraavaa:
"Jälleen on suomalainen graniitti ja kotoinen betoni saanut arvoaan ja olemustaan vastaavan tehtävän, vartioimaan merkittävää kotiseudullista ja samalla isänmaallista muistoa."
Maatalousoppilaitoksen edustajana patsasta oli vastaanottamassa Aulis Ojanen.
Puheiden jälkeen vuorossa oli kenttäateria, minkä päätyttyä paikallaolijat siirtyivät koulun juhlasaliin, jossa tilaisuus jatkui.
Juhlapuheessaan yli-insinööri Väinö Aalto totesi muistopatsaalla olevan tärkeä merkitys muistojen säilyttämisessä:
"Tällä kauniilla työllä on nimenomaan tarkoitettu koota muistot. Eikä vain koota, vaan säilyttää ja tallettaa nuo arvokkaat ja kalliit muistot nykypolven kertomina tuleville sukupolville."
Puheenpitäjien lisäksi lehdessä kuvaillaan, että paljastustilaisuuteen "osallistui satamäärin sotaveteraaneja, siirtolaisia ja muuta yleisöä.".
Katkelmista syntynyt teksti
Kun kiertää kolmitahoisen patsaan ympäri, huomaa, että jokaiselle sivulle on kirjoitettu eri katkelma, jotka muodostavat yhdessä kokonaisen tekstin.
Ensimmäisellä sivulla lukee: "Isänmaan kohtalonaikojen tapahtumain muistoksi jälkipolville pystytettiin tämä merkki sotaveteraanien aloitteesta v. 1971. Suunn. Eero Nelimarkka."
"Tälle paikalle kokoontuivat vuosina 1939 ja 1941 Alajärven reserviläiset. Tältä paikalta monet lähtivät, monet palaamatta jäivät", jatkuu teksti toisella sivulla.
Viimeisellä sivulla katkelma päättyy sanoihin: "Tämä oli myös Alajärvelle sijoitetun siirtoväen kokoamispaikka kaikissa siirtovaiheissa".
Kiven pintaan kaiverrettuna kipeät muistot sodasta ovat säilyneet aina tähän päivään asti myös niille, jotka eivät ole sotaa joutuneet itse kokemaan.
Jutussa on käytetty lähteenä Järviseutu-lehden arkistoa, patsaan infotaulua sekä teosta Kyntäjän terveiset (Aulis Hautamäki & Martti Pänkälä, 1992).
