Alvar Aallon kolmeatoista rakennusta esitetään Unescon maailmanperintökohteeksi. Noiden kohteiden joukossa ei ole alajärveläistä edustusta, vaikka paikalliset kohteet meille niitä rakkaimpia ovatkin. Säynätsalon kunnantalo listalta sen sijaan löytyy. Vierailin siellä aiemmin kesällä ensimmäisen kerran. Asiantunteva opas kannusti vierailemaan lähellä olevassa Muuratsalon koetalossa. Paikka valikoitui hänen mukaansa arkkitehdin koetalon sijaintipaikaksi, koska se muistutti häntä nuoruuden kesistä järvimaisemassa.
Erikseen hän ei Alajärveä maininnut, mutta sitähän hän tarkoitti. Säynätsalon kunnantalo oli pieni ja rakennuksen ikkunoista luonto tulvi sisään. Alajärven kaupungintalo on selvästi edeltäjäänsä mahtipontisempi. Paljon samaakin oli, erityisesti valtuustosalin tiilissä ja katon rajassa olevissa ikkunoissa. Katse pysyi asiassa, ei ympäristössä.
Se järviseutulainen maisemakin on nyt Unescossa tapetilla. Alvar Aalto -kohteiden päätyminen maailmanperintökohteeksi saattaa välillisesti vaikuttaa Alajärveen. Suurempi merkitys lienee kuitenkin sillä, jos kraatterijärvemme ympäristöineen todella päätyy Unescon geopark-kohteeksi.
Itse asiassahan on paljon samaa. Unescon maailmanperintökohteet Suomessa edustavat yleismaailmallisesti erityisen arvokasta kulttuuri- tai luonnonperintöä. Geopark-kohteilla taas halutaan nostaa esille alueen kansainvälisesti arvokkaita kallio- tai maaperän rakenteita ja muodostumia.
Yhteistä on status, alleviivattu erikoisuus ja ainutlaatuisuus. Sekä Aallolle että järviseutulaisen luonnon erityiselle tarinalle tuon tunnustetun tittelin mielellään soisi.