Urho Kari kirjoittaa: ”Koska hevonen pysähtyi, niin olihan siinä pakko kysyä, mihinkä asti sitä ollaan menossa. Mennään Tuuriin vehnämyllyyn, kun oli nisujauhot loppuneet ja leipäjauhojakin tarvitaan.”
Urho Kari muistelee: ”Hän istui jyväpussiin päällä sanaakaan sanomatta, muistutti paljon Mannerheimin patsasta”