Kuluneen kesän lämpö ja valo ovat hellineet meitä, on vietetty lomia ja nautittu talven uurastuksen hedelmistä.
Sadonkorjuun aika alkaa olla käsillä, ja monenlaiset Jumalan antamat lahjat luonnon antimina ovat jälleen talteen korjattavina.
Jumalan antamat lahjat ovat hyvin moninaisia, ja joskus niiden suuruutta on vaikeata ymmärtää ja myös arvostaa.
Ensi sunnuntain tekstit puhuvatkin siitä, miten Jumalan antamien lahjojen hoitaminen vaatii paitsi vaivannäköä myös neuvokkuutta, rehellisyyttä ja tarmokkuutta. Vähässä uskollinen voidaan panna paljon haltijaksi, ja Salomon tavoin Herralle uskollinen myös palkitaan monin tavoin.
Salomo pyysi vain viisautta ja taitoa hallita ja johtaa Jumalan kansaa oikein, mutta sai myös osakseen kaikkinaista maallista hyvää.
Jumalan antamia lahjoja onkin hyvä hoitaa niin, että oma minä väistyy taka-alalle ja lähimmäinen tulee palvelluksi. Taivaallinen Isämme kyllä pitää huolen, että maalliset tarpeemme täyttyvät.
Herran uskollisuuteen saamme luottaa ja sen varaan voimme jättäytyä silloinkin, kun epäilykset täyttävät mielen. Sillä ”missä kuljetkin, hän viitoittaa sinulle oikean tien”.
Eeva-Liisa Kolonen, kanttori