Syksy ei ole kaikkien mieleen. Ei innosta kausivalot, kynttilät ja raikkaat tuulet.
Syksyn fanittaja sanoo raikas, todellisuudessa se tuuli kylmää ihmisen ydinluuta lähtien helisevän siniseksi. On toki värikästä, mutta vain hetken. Nyt riisutaan luonto rankaansa myöten paljaaksi ja sama käy ihmiselle. Kesän kevyt, auringolta tuoksuva rusketus on mennyttä, eloisa pilke silmissä sammunut ja kerkeä, toiveikas askellus vaihtunut pölyisten villasukkien laahaamiseen.
Jääkaapin ovi käy ja kahvia kuluu, mieli on matala. Mutta yksi elämän alue kukoistaa! Tämän murheen muhennoksen täydentävät elinvoimaiset ja niin hämmästyttävän monimuotoiset flunssat. Voi että mitä yllätyksiä saa ihminen kokea koko sitkeän syksyn. Ihmeellinen on se aamu kun missään ei tunnu mitään, vaan jo iltapäivällä voi olla uutta karhennusta, punoitusta, jomotusta ja köhistelyä.
Kuhinaa täynnä olevat pikkupisarat lentelevät nenästä toiseen kuljettaen mikrobitason viestikapulaa ja ihmisparkojen hihansuut täyttyvät enemmän ja vähemmän kosteista nenäliinoista. Tunnistatteko tämän kätevän tavan? Säilyttää vähän käytettyä nessua hihan sisällä?
Tästä tautien kyllästämästä vuodenajasta on kertakaikkisen vaikea löytää ilonaiheita ja voimanlähteitä. Yksi lämmin ja höyryävä puhdin pesä kuitenkin on ja se on kaikkien työpaikkaruokaloiden kuningas, joka jakaa kohottavaa odotusmielialaa jopa kahdellekin päivälle. Kyseessä on uunimakkara!
Ja tietysti uunimakkaran aatto, jolloin voi virittyä maukkaaseen elämykseen mielikuvan tasolla. Asia voi tuntua pieneltä, mutta näin ahtaalle syksy ajaa. Todennäköisesti makkarapäivänä on kuitenkin kipeänä, joten nautitaan myös asioiden aatoista.