Alajärveltä kotoisin olevasta tutkijasta on tullut vakiokasvo kommentoimaan lähisuhdeväkivaltaa – sen yleisyys pysäyttää

Alajärveltä kotoisin oleva erikoistutkija Johanna Hietamäki vaikuttaa olevan usein yksi niistä nimistä, joille soitetaan silloin, kun media haluaa käsitellä lähisuhdeväkivaltaa. Menkijärveläislähtöisen Hietamäen opiskelu-urassa on yksi melko harvinainen piirre, hän on tohtori muttei ylioppilas.

Kun lähisuhdeväkivaltaan pitää saada tieteellistä näkökulmaa, Hietamäki tietää mistä puhuu. Hän on ollut tutkijana mukana useissa väkivaltaa käsittelevissä tutkimuksissa ja hankkeissa.

Tuorein näistä on Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Jyväskylän yliopiston ja Tilastokeskuksen tutkimus, jossa tarkasteltiin naisten ja miesten kokemaa lähisuhdeväkivaltaa ja sen kustannuksia Suomessa vuosina 2015–2020.

Lähisuhdeväkivallassa puhutaan useista eri väkivallan muodoista, kuten henkisestä, fyysisestä, taloudellisesta, seksuaalisesta ja digitaalisesta väkivallasta, joka kohdistuu puolisoon, lapsiin, sisaruksiin, lähisukulaisiin, isovanhempiin ja usein jo ikääntyneisiin vanhempiin.

Suomessa on mahdollisuus kouluttautua ja meillä on palveluita tarjolla, yhteiskunta on tasa-arvoinen ja Suomessa on paljon hyvää. Silti meillä on paljon väkivaltaa, eikä tätä kierrettä ole saatu katkaistua.

Mistä sitten johtuu, että sitä ihmistä, jota kaiken järjen mukaan pitäisi eniten rakastaa, kohdellaankin huonosti ja julmasti?

– Voidaan pohtia, kuinka paljon väkivallan ilmenemiseen vaikuttaa se, että lähes kaikissa perheissä on ollut henkilöitä, jotka ovat traumatisoituneet sodan aikana. Tai se, että suomalainen yhteiskunta ei ole kuitenkaan ollut tasa-arvoinen vielä kovinkaan kauaa, Hietamäki miettii.

Etenkin maaseudulla tyttöjen ja naisten asema on ollut erilainen vielä lähihistoriassa. Ennen poika sai maatilan ja koulutusta, eikä naisilla ollut samoja oikeuksia kuin miehillä. Hietamäen mukaan tämäkään tausta ei selitä kaikkea ja eri tapauksien syyt ovat erilaisia.

– Osalla mielenterveydessä on sellaisia häiriöitä, jotka voivat olla yhteydessä lähimmäisen vahingoittamiseen. Osassa tilanteista ihmiset ymmärtävät itse tekemänsä, mutta osa ei ymmärrä ollenkaan omaa osuuttaan, eikä ota vastuuta. Lapsuudessa koettu väkivalta voi olla myös yksi tekijä väkivaltaiseen käyttäytymiseen, Hietamäki kertoo.

. Rauhan ja vaaran vuoristorata On käynyt ilmi, että monet lähisuhdeväkivaltaa kokevat kuvaavat tilannetta kehäksi, jossa rauhalliset ja vaaralliset ajat vuorottelevat. Väkivallan tekijä voi olla muiden seurassa supliikki seuraihminen, josta tuttavien on vaikeaa kuvitella mitään pahaa. Avun hakemista usein pitkittää se, että väkivaltaa kokenut epäilee omaa uskottavuuttaan.

– Monet väkivaltaa kokevat kertovat, että seesteisen vaiheen jälkeen ilmapiiri kiristyy ja joutuu olemaan varuillaan, ettei ärsytä toista. Ennen pitkää tilanne johtaa väkivaltaan ja se, joka sitä on käyttänyt, katuu sekä pyytää anteeksi ja hyvittää. Parisuhteeseen tulee jälleen ihana vaihe, kunnes tilanne taas kiristyy, erikoistutkija luettelee.

Välillä voi olla pidempiäkin taukoja, mutta tyypillisesti kehän kiertovauhti tihenee ja väkivalta käy vaarallisemmaksi.

– Kun toinen ihminen syyttää, sanoo tyhmäksi ja mitään osaamattomaksi tai käy fyysisesti käsiksi, siihen tilanteeseen voi käpertyä ja kyky hakea apua vähetä. Traumatisoituneen ihmisen avun hakemisessa voi viedä uskottavuutta se, että hän ei välttämättä kykene jäsentyneesti selittämään asioita. Väkivallan tekijä voi taas olla uskottava ja taitava puhumaan, joten häntä uskotaan helpommin.

– On eritäin tärkeää, että heitä haastatellaan erikseen ja tunnustellaan, mistä on kyse. THL:n väkivalta -verkkosivuilta löytyy tietoa, miten voi kysyä väkivallasta. Kysyminen on erittäin tärkeää ja kokemus siitä, että väkivallasta voi kertoa, Hietamäki painottaa.

. – Heitä, joilla kuoleman uhka väkivallan teon vuoksi on ollut lähellä, on selkeästi vielä enemmän. Johanna Hietamäki . Lyöjä ei ole aina mies Parisuhteessa mies ei ole ainoa, joka lyö, mutta Hietamäen mukaan sukupuolten ero on olemassa. Vuosittain kuolee noin 15 naista parisuhdeväkivallan uhrina ja naiset raportoivat enemmän kokemastaan parisuhdeväkivallasta kuin miehet.

– Heitä, joilla kuoleman uhka väkivallan teon vuoksi on ollut lähellä, on selkeästi vielä enemmän.

Miehillä on mahdollisesti korkeampi kynnys hakea apua, mutta kyselyissä on tullut esille myös se, että lapset ja nuoret ovat kertoneet isän kohdistavan useammin väkivaltaa äitiin kuin toisinpäin. Pienillä paikkakunnilla kynnystä hakea apua voi nostaa se, että kaikki tuntevat toisensa.

– Meidän palvelujärjestelmämme on alikehittynyt. Uhrille on tukea tarjolla, vaikkakin peruspalveluissa väkivallan tunnistamista ja kysymistä koskevissa ohjeistuksissa sekä palvelupolkujen muodostamisessa on isoja alueellisia eroja.

– Väkivallan tekijän on vaikeampaa saada apua. Väkivaltaa käyttäville miehille on olemassa Lyömätön Linja ja naisille Maria Akatemia. Lisäksi lähisuhdeväkivaltaa kokevat ja läheiset voivat soittaa nimettömänä Nollalinjan auttavaan puhelimeen 24/7 (nollalinja.fi).

. – Onhan se harvinaista, että joku väittelee yliopistosta ilman ylioppilastutkintoa. Johanna Hietamäki . Tohtori ilman valkolakkia Hietamäki on syntyisin Menkijärveltä. Hän on nelilapsisen perheen nuorin ja hänellä on kolme veljeä. Vanhemmilla oli pieni maatila lypsylehmineen. Perheen äiti hoiti lehmät ja isä oli töissä huvilaveistämöllä ja piti kettutarhaa. Myöhemmin, kun lehmät laitettiin pois, äiti työskenteli kotiavustajana.

. Hietamäki kävi Alajärven yläasteen ja lukiota vuoden. Hän ei ollut kovin hyvä kielissä ja lukion läpäisy alkoi epäilyttää. Hän päätti suuntautua sosiaalialalle ja valmistui sosiaaliohjaajaksi Seinäjoelta vuonna 1993. Useita vuosia kului Alajärven kaupungilla kotipalveluohjaajan ja sosiaalisihteerin tehtävissä. Matka jatkui sosiaalityöntekijäksi Uuraisille, Jyväskylän maalaiskuntaan ja Jyväskylän kaupunkiin.

Hietamäki valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopistosta vuonna 2005 ja tohtoriksi hän väitteli kymmenen vuotta myöhemmin. Tiellä sivukylän pienen maatilan tyttärestä tohtoriksi ilman lukiotodistusta on muutamia tärkeitä steppejä, jotka saivat matkan onnistumaan.

– Olin vasta valmistunut ja hyvin nuori, kun työskentelin Alajärvellä, mutta minuun luotettiin ja annettiin vapaat kädet opetella asioita ja kehittää toimintaa. Se oli portti siihen, että ala alkoi kiinnostamaan entistä enemmän.

. – En ollut luokan loistokkain tähti. Johanna Hietamäki . Sosiaaliohjaajaksi valmistumisen jälkeen hän suoritti kansalaisopiston järjestämiä avoimen yliopiston opintoja.

– Pystyin työni ohessa suorittamaan erityispedagogiikan perusopinnot ja psykologian aineopinnot. Siinä samalla lujittui usko siihen, että pystyn opiskelemaan yliopistossa, vaikka lukio jäi kesken. Se yksikin vuosi lukiossa oli tärkeä pitkän matematiikan vuoksi. Kun työskentelin Jyväskylän maalaiskunnassa, suoritin avoimessa yliopistossa vielä yhteiskuntapolitiikan aineopinnot.

Sosiaalityön opiskelijalla ei ollut haaveita tutkijan urasta. Hän innostui kuitenkin pro gradu -tutkielman tekemisestä ja professori Mikko Mäntysaaren ei tarvinnut paljoakaan houkutella väitöskirjan tekoon. Silloin oli paneuduttava myös kielten opiskeluun ja kolmena kesänä kielikurssi Englannissa teki tehtävänsä.

– Onhan se harvinaista, että joku väittelee yliopistosta ilman ylioppilastutkintoa. Olen kohtuu vaatimattomista oloista lähtöisin, mutta kotona on toivottu, että lapset kouluttautuvat vanhempiaan enemmän.

– En ollut luokan loistokkain tähti, kun miettii peruskoulua tai lukiota, mutta innokkuudella, sinnillä ja luovalla ajattelulla sekä työteliäisyydellä olen kuitenkin päässyt eteenpäin, Hietamäki summaa.

. Faktaa lähisuhdeväkivallasta Verrattuna muuhun väestöön lähisuhdeväkivallan aiheuttama terveydenhuoltopalveluiden lisäkustannus oli vuosittain 1 024 euroa per henkilö.

Viiden vuoden aikana naisten kokeman fyysisen parisuhdeväkivallan aiheuttamat suorat terveydenhuollon lisäkustannukset ovat 150 miljoonaa euroa vuodessa ja väestötutkimuksen perusteella 146 000 naista koki fyysistä parisuhdeväkivaltaa.

Tutkimuksen mukaan 16–74-vuotiaista suomalaisista parisuhdeväkivaltaa oli kokenut 44 % ja lapsuusajan lähisuhdeväkivaltaa 65 %. Parisuhdeväkivaltaa oli kokenut naisista 48 % ja miehistä 39 %.

Parisuhdeväkivaltaa kokeneilla kustannukset olivat sosiaalipalveluissa 60–90 % ja oikeuspalveluissa 70 % korkeammat verrattuna ei parisuhdeväkivaltaa kokeneisiin.

Lapsuudessa koettu väkivalta näkyi 50 % korkeampina sosiaali- ja oikeuspalveluiden kustannuksina aikuisuudessa.

Kirjaudu sisään

Alajärveltä kotoisin olevasta tutkijasta on tullut vakiokasvo kommentoimaan lähisuhdeväkivaltaa – sen yleisyys pysäyttää

Haluatko lukea artikkelin?

Katuosoite

Puhelin