Uutiset

Järviseudun naistenpäivän kukkakimppu on jaettu: sen sai yhteisössään laajalti kiitelty "kylän sielu"

Sisko Halonen sai Järviseudun naistenpäivän kukat.
Sisko Halonen sai Järviseudun naistenpäivän kukat.
Kuva: Saila Collander
  • Saila Collander

Järviseudun naistenpäivän kukkakimppu ojennettiin tänä vuonna lehtimäkeläiselle Sisko Haloselle.

"Arjen sankari, yhteistyön ylläpitäjä, innokas talkoolainen, ikäihmisten mentori ja innostaja", perusteli eräs Halosta ehdottanut lukijamme. Häntä tituleerattiin myös yhteisönsä uupumattomaksi uurastajaksi ja "suorastaan kylän sieluksi".

Halonen, 77, jäi eläkkeelle Lehtimäen Opiston rehtorin tehtävästä vuonna 2014. Hän työskenteli tehtävässä 42 vuotta.

– Työni oli hyvin kokonaisvaltaista, ei ollut erikseen työ- ja vapaa-aikaa, Halonen kertoo.

Työvuosina Halosen aika ei riittänyt yhdistystoimintaan tai vapaaehtoistyöhön. Tähän tuli muutos, kun Halonen eläkepäivien koittaessa liittyi Eläkeliiton Lehtimäen yhdistykseen.

– Olisi ollut tuhoisaa, jos olisin eläkkeelle jäätyäni hypännyt tyhjyyteen. Saan vapaaehtoistyöstä valtavasti sisältöä elämääni.

Halonen kertoo nauttineensa tekemisestä ja toiminnasta nuoresta asti: lapsena toiminta tarjosi partio, opiskeluvuosina Teinikunta.

Ohjelmaa, kahvitusta ja kyytejä

Halonen on Lehtimäen eläkeyhdistyksen pitkäaikainen sihteeri. Virka tietää monenlaista puuhaa ja järjestettävää.

Yhdistys vastaa kaksi kertaa kuukaudessa ikäihmisten maanantaipiiristä, joka järjestetään seurakuntakodilla. Halonen järjestää tilaisuuteen pientä ohjelmaa, kuten pelejä ja muistitehtäviä sekä keittää kahvit.

Usein hän myös kuljettaa tilaisuuteen autollaan ikäihmisiä, jotka eivät sinne muuten pääsisi.

Keskiviikkoisin pelataan bingoa kohtaamispaikka Ikiomassa. Siellä Halonen laittaa kahvit ja järjestää paikat kuntoon bingon päätyttyä.

Perjantaisin kahvitellaan ja jumpataan Hopeahovin kerhohuoneessa. Paikalla on yleensä 10–12 vanhusta, joista osa on Halosen naapureita ja pääsee paikalle hänen kyydissään.

Halonen käy kirkossa lähes joka sunnuntai. Viime sunnuntain messuun hän järjesti kirkkokuljetuksen, jonka maksoi kohtaamispaikka Ikioma.

– Soittelin ikäihmisille ja hoivakoteihin ja kyselin, haluttiinko sieltä mukaan kyytiin. Tilaisin auton ja sovin kuljettajan kanssa reitin.

Niinä sunnuntaina, kun varsinaista kirkkokuljetusta ei ole, Halonen ottaa kyytiinsä muutaman henkilön entiseltä työpaikaltaan Lehtimäen Opistolta.

Halosen kyydissä moni ikäihminen pääsee hoitamaan asioitaan kaupassa ja pankissa.

Eläkeyhdistyksen sihteerin ominaisuudessa hän järjestää hoivakotikäyntejä kerran kuukaudessa Helmiinaan, Rantakaislaan ja Wilhelmiinaan.

– Hoivakotikäynnit ovat nyt koronan jälkeen olleet musiikkipainotteisia, koska ihan lähelle asukkaita ei mennä. Monilla käynneillä on ollut yhteislaulua haitarin säestyksellä, mukana on ollut myös kirkko- ja mieskuorolaisia.

Eläkeyhdistys järjestää useita teatteriretkiä vuodessa ja Halonen ottaa vastaan ilmoittautumiset. Kesällä yhdistys järjestää sokkoretken.

Tänä keväänä Lehtimäen eläkeläisiä lähtee porukalla Pärnuun kylpylään. Halonen ei sinne pääse, sillä retki on samana viikonloppuna kuin eduskuntavaalit ja Halonen on lupautunut vaalitoimitsijaksi.

Ensi kesän Ränkipäivien suunnittelu on Halosen mukaan jo pitkällä. Hän koordinoi tapahtuman suunnittelua ja muun muassa kutsuu kokoon suunnittelukokouksia.

Halonen on myös Järvi-Pohjanmaan vanhusneuvoston jäsen.

Sisko Halonen sai kukkakimppunsa jo viime viikolla toimitukselta.
Kuva: Saila Collander
Istuin hänen vieressään, pidin kädestä kiinni ja luin hänelle ääneen. Kuuntelimme musiikkia. Juttelin, vaikka en saanut enää vastauksia.
Sisko Halonen

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Ortodoksinen lapsuus

Sisko Halonen kasvoi Kuopiossa ja ortodoksisuus oli vahvasti läsnä hänen lapsuudenkodissaan. Hän oppi jo nuorena hyväksymään kuoleman luonnollisena asiana.

– Mummoni hoidettiin lapsuudenkodissani loppuun asti. Hänet haudattiin ortodoksisin menoin, joihin kuuluu, että arkku on koko ajan auki.

Halosen puoliso Esko menehtyi kuusi vuotta sitten nopeasti edenneeseen sairauteen. Halonen haki hänet sairaalasta kotiin viimeisiksi päiviksi.

Muutama vuosi sitten Halonen kävi Alajärven seurakunnan järjestämän saattohoidon tukihenkilö -koulutuksen.

Tukihenkilöä voidaan pyytää kuolevan vierelle silloin, kun omaiset eivät siihen pysty tai heitä ei ole.

Halosen edellisestä kerrasta kuolevan vierellä ei ole kauan.

– Istuin hänen vieressään, pidin kädestä kiinni ja luin hänelle ääneen. Kuuntelimme musiikkia. Juttelin, vaikka en saanut enää vastauksia.

Hän viipyi kuolevan luona viisi tuntia. Kaksi tuntia Halosen lähdön jälkeen henkilö nukkui pois.

Halonen rohkaisee omaisia ottamaan yhteyttä saattohoidon tukihenkilöön, jotta kenenkään ei tarvitsisi kuolla yksin.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Lisää vapaaehtoisia kaivataan

Kohtaamiset ja mielihyvä sitä, kun pystyy auttamaan. Ne ovat syitä, jotka saavat Halosen jaksamaan ja jatkamaan monissa toimissaan.

– Ei tätä tekisi, jos ei tästä jotain itselleen saisi. Vapaaehtoistyö ei ole minulle mitään pakkopullaa.

Lisää vapaaehtoisia mahtuisi mukaan Lehtimäelläkin.

Halonen muistuttaa, että tekemisen ei tarvitse olla mitään suurta ja mullistavaa - esimerkiksi monelle vanhukselle olisi iso asia, jos joku tarjoaisi kyytiä vaikkapa kauppaan tai apteekkiin.

Korona jylläsi aikoinaan voimallisesti Lehtimäellä ja uusia tapauksia ilmenee ajoittain edelleen.

Halonen kuitenkin toivoo, että ikäihmiset uskaltautuisivat mukaan yhteisiin tapahtumiin.

– On tärkeätä osallistua, koska niin psyykkinen kuin  fyysinen toimintakyky  laskevat nopeasti, jos jäädään yksin  neljän seinän sisälle. Kynnys lähteä kasvaa ja elämän piiri supistuu.

Halonen korostaa, että ikäihmisenkin pitäisi voida elää täyttä elämää viime metreille saakka.

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Mainos (sisältö jatkuu alla)

Mainos päättyy

Jaa artikkeli