Kun Jorma Heikkilä kirjoitti omaelämäkertaansa, vierivät kyyneleet: "Sisäisten solmujen avaaminen toi mielen rauhaa"

Loppua ei näy vimpeliläislähtöisen eläköityneen kirurgian tohtorin Jorma Heikkilän halussa ja tarpeessa kirjoittaa.

Häneltä on vastikään ilmestynyt uusi teos Pyörtänöiltä pinnistellen . Viime vuosina ilmestyneistä teoksista poiketen, tällä kertaa Heikkilä kirjoittaa itsestään. Kyseessä on omaelämäkerta. Merkkejä tullee tähänkin kirjasarjaan todennäköisesti lisää, koska kirja päättyy siihen, kun Heikkilä valmistuu ylioppilaaksi ja lähtee Vimpelistä maailmalle. Paljon jää siis kertomatta.

Paikallisesta näkökulmasta juuri tämä tekee kirjasta kiinnostavan. Jorma Heikkilä nimittäin syntyi tammikuussa 1941, joten hänen lapsuutensa olot kuvannevat monen vimpeliläisen ja järviseutulaisen elämää.

Heikkilällä on takana pitkä kirjoittajan rupeama. Vuonna 2010 hän aloitti kirjoittamaan vimpeliläisen esi-isänsä Markus Heikkilän (1794–1851) tarinaa. Tuosta isoisän äidin isoisästä tuli päähenkilö neliosaiseen kirjasarjaan, jossa on noin 1180 sivua. Kirjasarja tuli päätökseensä syksyllä 2020.

. Fiktiosta väriä entisaikaan Sysäyksen omaelämäkerran kirjoittamiseen hän sai, kun oli kirjoittanut tuon kirjasarjan kolmannen osan. Julkistamistilaisuuteen olivat osallistuneet hänen luokkatoverinsa Pirjo Havinen ja Varpu Heikkilä .

– Jompikumpi heistä totesi siellä toisen säestäessä, että minun pitää kirjoittaa elämäkertani.

Idea alkoi muhia. Heikkilän kirjoitustyyli on perusteellinen, mikä johti siihen, että koko elämän sovittaminen yhteen kirjaan osoittautui mahdottomaksi. Nyt julkaistu teos on 276-sivuinen.

– Jatkoa on jo työn alla. Valmiina on noin 60 liuskaa ja työnimenä "Pyörtänöiltä palatseihin", Heikkilä paljastaa.

Elämäkertansa ensimmäisessä osassa Heikkilä kertoo aiemmista sukupolvista siten, että värittää kertomusta fiktiolla tuoden mukaan keskusteluja, joita ei ole kirjattu mihinkään.

– Se on minulle luontevaa. Sillä saa luontevasti väriä kylmiin tilastonumeroihin ja muistin tuomiin yksityiskohtiin, Heikkilä perustelee.

. Tuskallista selvitettävää Yksinkertainen asia omaelämäkerran kirjoittaminen ei suinkaan ole. Kirjoitusprosessin aikana esiin tuli esimerkiksi Heikkilän isoisän Erkki Heikkilän nuorena miehenä suutuspäissään tekemä tappo ja vankilatuomio.

– Kyyneliin asti jouduin, kun katselin menneiden sukupolvien tietoja, varsinkin järkyttävää lasten ja nuorten kuolleisuutta.

Järkyttävältä oli tuntunut saada lisäymmärrystä myös Heikkilän perheen kokemaan köyteen 1930-luvulla.

Kun Yrjö-veljelle oli selvinnyt, että mökkiin oli tulossa uusi lapsi (Jorma), oli tieto iskenyt kuin salama.

– Hän juoksi piilopaikkaansa halkohuoneeseen ja purskahti itkuun. Tähän köyhyyteen olisi tulossa yksi suu lisää, vaikka hän tiesi sinäkin iltana nukahtavansa nälkäisenä.

. Paljon on tietoa ja ohjeita, joista pitää luoda itselle "työkalu" ja sitten rohkeasti yrittämään. Suosittelen muutaman läheisen värväämistä esilukijaksi. Jorma Heikkilä .Näin Järviseudulla pikkuväelle ennen vanhaan loruteltiin – katso löydätkö tästä joukosta tuttuja riimejä. Tärkeää sanallistamista Omaelämän kirjoittaminen vei Heikkilältä noin kolme vuotta. Se on sisältänyt paljon tutkimustyötä, lukemista, museovierailuja, haastatteluja. Välillä asioiden on pitänyt antaa jalostua mielessä kaikessa rauhassa.

– Tärkein motiivi kirjoittamiselle on pitää pää ja ajatus kunnossa. Siihen kirjoittaminen on mielestäni erinomainen "lääke". Elämäkertakirjoittaminen auttaa omien sisäisten solmujen sanallistamisen kautta niiden avaamista ja tuo mielen rahaa.

Henkilölle, joka haikailee omaelämän kirjoittamisesta, Heikkilä antaa kehotuksen lähteä opiskelemaan. Hän on kouluttanut itseään esimerkiksi Espoon työväenopistossa.

– Paljon on tietoa ja ohjeita, joista pitää luoda itselle "työkalu" ja sitten rohkeasti yrittämään. Suosittelen muutaman läheisen värväämistä esilukijaksi.

Kirjaudu sisään

Kun Jorma Heikkilä kirjoitti omaelämäkertaansa, vierivät kyyneleet: "Sisäisten solmujen avaaminen toi mielen rauhaa"

Haluatko lukea artikkelin?