Alajärvi on tullut tutuksi - Raimo Syväoja eläkkeelle

Tulin Alajärven maanmittaustoimistoon töihin 2.5.1983 valmistuttuani maanmittausteknikoksi Mikkelin teknisestä oppilaitoksesta muutamaa päivää aiemmin. Enpä tuolloin arvannut, että sillä tiellä kuluu yli 37 vuotta, mutta hyvin olen viihtynyt Alajärvisten parissa ja taidan tuntea pitäjän ainakin yhtä hyvin kuin synnyinpitäjäni Lapuan.

Maanmittaustoimiston pesti oli määräaikainen ja niinpä hakeuduin 14.10.1985 silloisen Alajärven kunnan palvelukseen. Omaksi ansiokseni en lue sitä, että jo vuoden vaihtuessa 1.1.1986 Alajärvestä tuli kaupunki. Muistan kyllä hyvin, kun kuljettiin oikein juhlakulkueessa kaupungintalolle virallistamaan nimitystä.

Pikkuhiljaa alkoi mieleen hiipiä myös ajatus oman talon hankkimisesta paikkakunnalta. Pynttäristä löytyi mukava asuinpaikka järvimaisemissa ja siellä sielu lepäsi 19 vuoden ajan. Kaikki lapseni ovat niissä maisemissa varttuneet ja koulunsa käyneet ja pitävät Alajärveä edelleen kotikaupunkinaan. Pynttärin vireästä kylästä ja kylätoimikunnan touhuista on jäänyt monia hyviä muistoja mieleen ja tulen niitä aina muistelemaan erityisellä lämmöllä.

Mittaus- ja kartoitustehtävistä teknisessä toimessa tuli minulle se leipälaji, jossa sain tutustua laajasti kuntalaisiin. Monesti tehtävät liittyivät nuorten parien talon rakentamiseen, tehtiin ensin kauppakirjat, mittailtiin tontille rajat ja talolle paikka. Yleensä rakentajilla aina oli kiire päästä keväällä työn touhuun, jolloin maanmittarilla oli kiitettävästi kysyntää. Yksi työn parhaista puolista olikin se, kun sai kesät touhuta ulkona ja tavata paljon ihmisiä.

Liekö kodin perintöä vai mitä, kun olen aina tuntenut vetoa myös yhteisten asioitten hoitoon ja niissä merkeissä toimin Järvi-Pohjanmaalla KTK:n ammattiosaston puheenjohtajana kymmenkunta vuotta. Jossain vaiheessa minut pyydettiin mukaan myös työsuojelutoimintaan ja niissä kuvioissa on mennyt nyt sitten vielä pidempään. Ensin työn ohessa ja myöhemmin myös päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna ja aivan nämä viime vuodet sitten työsuojelupäällikkönä.

Toukokuun ajan vielä Alajärvelle ajelen, mutta sitten on aika siirtyä lomien kautta eläkkeelle. Pandemia-aika estää yhteiset kokoontumiset ja niinpä eläkekahvittelut on pakko jättää väliin. Katsotaan nyt sitten, voidaanko aiheeseen palata vielä loppukesästä, kun virallinen eläkeaika koittaa.

Kiitokset Alajärven kaupungille , työkavereille, ystäville ja tuttaville näistä vuosista.

Pysytään terveinä ja hymyillään, kun tavataan!